29.04.2008 15:30

Vaivattomuuden ylistys: Yotsuba& ja Cherry Juice

Todellinen mestari pystyy teeskentelemään, että hänen työnsä on vaivatonta. Harvassa taiteessa mestarin jälki näkyy niin kuin sarjakuvassa. Mestarillista sarjakuvaa lukiessaan ei välttämättä edes huomaa todistavansa mestarin työtä: kokonaisuus soljuu ja tarinan laatu näyttäytyy nimen omaan kokonaisuutena, eikä ainoastaan yksittäisinä kauniina kuvina tai oivalluksina tekstissä. Tämä vaivannäkö näyttäytyy erilaisena mangauutuuksissa Yotsuba& ja Cherry Juice.

Pidempään sarjakuvaa seuranneet saattavat muistaa Jarmo Mäkilän sarjakuvat Aavekaupunki (1998) ja Daydreamer (2002). Taidemaalari Mäkilän yksittäisissä kuvissa oli ihasteltavaa, mutta sarjakuvaksi aseteltuna maalaukset olivat jäykkiä ja ilmaisuvoimaltaan köyhiä. Lukija pystyi näkemään, että tekijä oli nähnyt vaivaa työssään, mutta valitettavasti myös kokonaisuuden lukeminen oli vaivalloista.

Tähtisadetta ja sisarrakkautta

“ Shojo-mangaka Haruka Fukushiman neliosainen Cherry Juice on ladattu mestarillisella taiteella, pakahduttavilla tunteilla ja sydänsuruilla. Katkeransuloista teiniromantiikkaa parhaimmillaan”, lukee Cherry Juice -mangan takakannessa. On aavistuksen vaikeaa määritellä sitä tunnetta, jonka sain, kun luin takakansitekstin vasta sarjakuvan luettuani. Hieman niin kuin joku olisi potkaissut minua kiveksille ja todennut sitten potkun olleen “mestarillinen” ja irvistykseen vääntyneiden kasvojeni ilmentävän “katkeransuloista nivuskipua parhaimmillaan”. Tämä on tapani sanoa, ettei Cherry Juice ole erityisen hyvä, saati sitten mestarillinen.

Lähemmäs kolmikymppisenä miehenä en ole olennaisinta shojo-mangan kuluttajakuntaa. Tietyt shojo-mangan maneerit ovat juuri niitä, jotka vetoavat tiettyyn lukijakuntaan, mutta saattavat näyttäytyä muille outoina kerrontaratkaisuina. Kuten monissa vertaisteoksissa, Cherry Juicessa suuria tunteita, kuten ihastusta ja kaipausta kuvastetaan hennolla viivalla ja koko sivun kuvilla. Taustalla välkkyy tähtisadetta. Tämä genrekonventio ei kuitenkaan häiritse, toisin kuin kaikki suurien tunteiden välissä tapahtuva, joka kuvataan änkemällä sivut täyteen pientä tekstiä ja kuvaa. Piirrostyyliä vaihdellaan suorastaan keskittymishäiriöisesti kun hahmot ylireagoivat milloin mihinkin kommellukseen. Cherry Juicen yksityiskohtien piirtämiseen on nähty vaivaa, mutta valitettavasti se näyttäytyy lukijalle vaivalloisesti luettavina sivuina.

Samalla tavalla vaivalloinen on myös Cherry Juicen tarina. Yläasteikäiset sisarpuolet Minami ja Otome ovat salaa ihastuneet toisiinsa, mutta eivät voi tunnustaa tunteitaan. Lisäksi mukana pyörii muitakin ihastuksia pakkaa sotkemassa. Valitettavasti tarina ei hahmoille juuri muita ominaisuuksia kuin kyvyttömyyden ilmaista tunteitaan ja tavan tämän tästä kaatuilla alasti toistensa päälle. Kaiken tähtisateen keskellä lukijalla ei ole mitään syytä välittää siitä, mitä hahmoille tapahtuu.

Nauti kaikesta

Azumanga Daioh -sarjakuvasta tutun Kiyohiko Azuman Yotsuba& edustaa suomenkielisten mangakäännösten parhaimmistoa. Keskinkertaisen ja yksinomaan nuorelle yleisölle suunnatun viihdemangan joukossa se antaa toivoa siitä, että tulevaisuudessa mangakäännösten joukkoon mahtuu myös todellista laatua.

Kiinnostavaa Yotsuba&:ssa on se, ettei se kerro oikeastaan mistään. Sarjan nimihenkilö on hyperaktiivinen vihertukkainen pikkutyttö, joka muuttaa isänsä kanssa uudelle asuinalueelle. Siellä Yotsuba tutustuu naapureihinsa, käy ostarilla ja metsästää laulukaskaita. Tarinassa ei ole konfliktia, ei mitään jännitettä laukaistavana. Osoitus Azuman mestarillisuudesta on se, että tällä ei lopulta ole mitään väliä. Yotsuba on vilpittömän innostunut kaikesta ja Azuman tavassa kuvata tämän pidekkeetöntä halua nauttia kaikesta on poikkeuksellista aseistariisuvuutta. Yotsuba& on teollisesti puhdistettua viattomuutta injektoituna suoraan valtimoon, vasta-aine kyynisyydelle.

Myös sarjakuvakertojana Azuma on suvereeni. Kuten parhaissa sarjakuvissa, Yotsuba&:ssa sarjakuvantekijä on tehnyt työn lukijan puolesta. Toisin kuin Cherry Juice, Yotsuba& on esimerkillisen vaivaton luettava. Sivusommitelmat ovat väljiä ja tilanteilla on tilaa hengittää. Samoin Azuman tapa kuvittaa tarinan miljöönä toimiva lähiö tarkasti ja naturalisestikin sitoo kokonaisuuden tunnistettavaan arkeen. Vaikka Yotsuba onkin mahdottoman, suorastaan absurdin ihastuttava hahmo, tunnistettavan ympäristön takia lukija voi helpommin kuvitella hahmojen olevan olemassa. Ja kukapa ei haluaisi kuvitella, että Azuman kuvaamat viattomat, loputtomat kesäpäivät olisivat totta?

Otto Sinisalo

Haruka Fukushima: Cherry Juice 1

6 euroa

Egmont kustannus 2008

Kiyohiko Azuma: Yotsuba& 1

6,95 euroa

Punainen jättiläinen 2008