15.12.2008 16:24

Vaihtoehtoista parhautta - suomalaisen sarjakuvan omitusten otusten kerho

Suomi on myyntilukujen valossa shortseja ympäri vuoden käyttävän sian ja Kiroilevan siilin maa, mutta sarjakuvakulttuurimme aluskasvillisuus rönsyilee villimpänä ja viriilimpänä kuin koskaan. Vaihtoehtoisemman sarjakuvan vuoden mielenkiintoisimmasta kärjestä löytyy yllättäviä eläinsarjakuvia ja vinksahtaneita supersankareita, jotka saattaisivat olla kotonaan myös kirkkaammassa valokeilassa.

Ylinormaalin hyvää sarjakuvaa

Jos allekirjoittaneen pitäisi valita yksi tekijä edustamaan suomalaista sarjakuvaa alan maailmanmestaruuskilpailuihin, niin se tekijä olisi Marko Turunen. Tuo suomalaisen sarjakuvan Beckett ja Cronenberg, joka piirtää kuin jumala ja onnistuu ihmeen kaupalla yhdistämään taiteen ja viihteen kaikessa sarjakuvallisessa tekemisessään. Herran uran alkuteoksiin on nyt helppo tutustua, silla Daada Books on pistänyt yksiin kansiin Turusen omakustanteita vuosilta 1998-2005. Supernormal tarjoaa reilut 400 sivua laatusarjakuvaa yksissä kansissa.

Turunen on siitä hauska tekijä, että hän ei vierasta sarjakuvan kaupallisimpiakaan lajeja. Super-julkaisuissa hän piirtää uusiksi lapsena askartelemiaan supersankarisarjakuvia. Normal-sarja puolestaan käsittelee arkisempaa elämää, mutta runsaalla cronenbergiläisellä vieraudella maustettuna. Kill Bunny ja karhun ja hiiren tarinat puolestaan tarjoavat söpöjä eläinhahmoja seksillä ja väkivallalla.

Helpoimmillaan Turunen on ilman muuta rennon pelkistetyissä eläinsarjakuvissaan, joiden musta huumori saattaisi upota jopa itsaripupujen, Kiroilevan siilin ja Raakaa lihaa -strippien ystävillekin. Supernormalin supersankariosuus puolestaan ällistyttää kokonaisvaltaisella toimivuudellaan. Aikuisena uudelleen tuunattu lapsuuden tuotanto ei käänny pienen piirin parodiaksi, vaan toimii hullun energisenä aikuisten ”erilaisena” supersankarisarjakuvana. Yhtälö joka toimii, vaikka ei pitäisi.

Ansaitsee Supernormal kritiikkiäkin. Nykyiset taidepainotteiset pienkustantamot tuntuvat haluavan sarjakuviensa näyttävän hyvältä myös esineinä, jolloin ulkonäkö joskus menee sisällön edelle. Supernormal on paksu ja pieni, eli se kulkee mangan tavoin näppärästi mukana vaikkapa matkalukemisena, mutta ajoittain taide vaatisi kunnolla toimiakseen vähintäänkin kaksi kertaa isomman tilan. Kansitaidekin on huomiolakasta huolimatta liiankin hillittyä. Epäkaupallinen kuori kätkee kuitenkin verrattoman sarjakuva-aarteen, johon kannattaa tarttua. Ensimmäisellä vilkaisulla omituisen näköisiä hahmoja ei kannata vierastaa, sillä ne on helppo sisäistää.

Ufoja Lahdesta

Aivan kuin Marko Turunen olisi nähnyt yltä löytyvät kommentit ennalta, sillä Daada Booksin viimeiseksi jäävä Turusen teos on edullinen ja näppärä Ufoja Lahdessa -tabloidi. Sen päähenkilöntapaisena seikkailee herranaikaisemmasta tuotannosta tuttu Turusen alter ego, Muukalainen, jonka parisuhdeseikkailut ja törmäykset nettikaupusteluun ja nettikauppojen byrokratiaan tuovat hymyn kenen tahansa terveen tai terveehkön huumorintajun omaavan huulille. Tohtori Outotaudin potilaan piiitkä monologi uskomattomasta määrästä terveydellisiä ongelmia taas on mannaa mustaakin mustemman huumorin ystäville. Hans Nissen onnistuu siis vierailevan käsikirjoittajan roolissaan mainiosti.

Supernormal on kokonaan englanniksi käännetty ja Ufoissakin on käännösteksti mukana. Molempia teoksia voi siis käyttää rehentelytarkoituksiin maailmalla, sillä harvasta maasta löytyy Turusen kaltaista sarjakuvailmaisun moniosaajaa. Ufoja Lahdessa jää neliosaiseksi aiotun sarjan ensimmäiseksi ja viimeiseksi osaksi, ikävä kyllä. Toivoa silti sopii, että ostava yleisö löytäisi tämän helmen edes viiveellä.

Eläimellisiä ihmissuhteita

Jyrki Nissinen on tuottelias sarjakuvataiteilijana ja muusikkona. Vinkeällä nimellä varustettu Yli 10 000 koiran koiranäyttely on punk-estetiikalla silattu traaginen rakkaustarina, jossa kipeys ja koskettavuus törmäävät parodisia ulottuvuuksia väistämättömään toteutukseen. Ihmishahmojen seassa operoiva Bart Karviainen rakastuu Anna Automaattitakkaan, eikä onnellista loppua uskalla luvata. Nissisen jälki on suurelle yleisölle tuttua Hesarin Nyt-liitteen Auttaja Haista, mutta näsäviisaan pessimismin lisäksi tämä opus ihmettelee ihmiselon ja ihmissuhteiden iloja ja kurjuuksia laajemmalla skaalalla.

Jollain tapaa Nissisen ilmaisu tuo mieleen Martti Huuhaa Innasen naivismin. Teos saattaa näyttää jopa lastensarjakuvalta, mutta väkevällä ja ahdistuneella kierteellä. Efektiä voimistaa päähenkilön Bart Simpsonia ja koiraa sekoittava habitus. Nissinen pitää ilmaisunsa hallittuna ja ekonomisena kautta albumin, mutta luvassa on myös metasarjakuvallista kikkailua hitleröityjen hahmojen ja lentävän lautasen hyökkäyksen muodossa. Nissisen jäljessä on kaikesta rososta ja underground-asenteesta huolimatta jotain niin yleispätevää ja osaavaa, että Turusen teosten tavoin Nissisenkin jäljen uskoo tehoavan lähes kodissa kuin kodissa. Silti rohkea kustannuspäätös katu- ja rock-uskottavalta Zum Teufel! -kustantamolta.

Manselaista supersankarointia

Kapteeni Kuolio lienee Tampereen ja suomalaisten sarjakuvapiirien tarkimmin vartioituja salaisuuksia. Sarjarin ja omien albumiensa sivuilta Kuolio harppaa nyt romaanimuotoon. Tohtori P.A. Mannisen esikoisromaani Kapteeni Kuolio ja Suomen salainen kuningas asettaa Tampereen taikavoimaisen suojelijan mm. kammottavia aaveita vastaan. Marginaalissa osaavasti operoivana kustantajana toimii tässäkin tapauksessa Zum Teufel!

Tampereen salainen kuningas on takuuvarma valinta kaikille esoteerisen viihteen ystäville, mutta lienee myös mieluinen ja erikoinen yllätys tamperelaista paikallisfiktiota ja -historiaa keräileville ja harrastaville. Mannisen on tutkinut kotikaupunkinsa historiankirjoituksellisia kummallisuuksia jo vuosia, joten siltä pohjalta on helppo tarjota lukijalle mehukasta anekdoottia anekdootin perään. Kirjan tapahtumapaikkojen ihmettelyä auttaa romaanin mukana liitteenä tuleva Kapteeni Kuolion piirtämä Tampereen taikakartta. Tällaista esoteriaa harvemmin tarjotaan järjissään olevan ihmisen toimesta, joten nauttikaa hyvällä omallatunnolla.

Hiirienergiaa

Tämän jutun loppua maustetaan äärikaupallisella sokeripalalla. Toisaalta Suomi on Aku Ankan maa, joten Mikki Hiiren juhlakirjaakin voidaan tavallaan pitää lähes marginaalisena tuotteena. Mikin 80-vuotisjuhlan kunniaksi sisukasta siimahäntää muistetaan juhlakirjalla, jossa kriitikko on näkevinään vaihtelun mukanaan tuomaa energiaa suomenkielisessä toteutuksessa ja toimitustyössä.

Timo Ronkaisen tuhti ja asiantunteva esipuhe antaa teokselle oivan alkulaukauksen, joskin Mikin kulttuurista merkitystä ei kovin syvällisesti ruoditakaan. Sisältö on luonnollisesti klassikkopainotteinen. Floyd Gottfredson varastaa leijonanosan huomiosta, mutta syykin siihen on selvä. Jos tekijöiden merkitystä haarukoi disneymittarilla, niin Gottfredson kuuluu samaan illallisseurueeseen Carl Barksin ja Walt Disneyn kanssa. Don Rosa kiillottaa seurueen kenkiä eteisessä.

Komea opus toimii myös kahvipöytäkirjana ja historiallisen painoarvonsa takia se sopii vaativampaakin sarjakuvahyllyyn. Vaikka nyky-Disney aiheuttaisi allergiaa, niin Gottfredsonin ajattoman muikeat dekkarit sulattavat kyllä jään.

Koska maailma on epäoikeudenmukainen paikka, niin kunnianhimoinen Daada Books lopettelee siis toimintaansa kannattamattomana. Kulttuuriteoista on hyvä kiittää ja kumartaa käyttämällä Daada Booksin nettikaupan joulutarjousta hyväkseen. Kevyet mullat!

Janne Suominen

Marko Turunen: Supernormal

Daada Books 2008

19 €

Marko Turunen: Ufoja Lahdessa

Daada Books 2008

7 €

www.daadabooks.com

P. A. Manninen: Kapteeni Kuolio ja Suomen salainen kuningas

Zum Teufel! 2008

10 €

www.zumteufel.fi

Jyrki Nissinen: Yli 10 000 koiran koiranäyttely

Zum Teufel! 2008

14 €

www.zumteufel.fi

Mikki Hiiren juhlakirja

Sanoma Magazines 2008

49 €