26.03.2007 11:29

Tampere kuplii, Siili kiroilee, Reima rasteroi…

Suomalainen sarjakuvaharrastaminen astuu jälleen askeleen eteenpäin, kun Tampere saa 31.3.2007 oman sarjakuvafestivaalin kevättalvea värittämään. Tampere kuplii syntyi idean tasolla Henki ja elämä -kirjallisuusfestivaalin varjotapahtumaksi, mutta kasvoi pian mm. Finlaysonin alueen ja Vanhan kirjastotalon valtaavaksi oikeaksi festivaaliksi.

Tampere kuplii -festivaali tarjoaa jokaiselle jotain, eli vieraita ja ohjelmaa on tarjolla laajalla skaalalla. Vierailevien artistien lista on kunnioitusta herättävä sekoitus populaaria ja kulttisuosiota: mukana ovat mm. Kari Korhonen (Aku Ankka), Achdé (Lucky Luke), Joakim Pirinen (Sokeri-Sakari), Jukka Tilsa (Zärmikkäimmät) ja Milla Paloniemi (Kiroileva siili), ja siinä on vasta puolet vieraista. Näyttäviä signeerauksia on siis luvassa. Näyttävyyttä tapahtumaan tuo myös Cosplay Finland Tour 2007, jonka pukuileva kilpailijakaarti pukuilevine yleisöineen herättää varmasti huomiota katukuvassa.

Opi rasterien mestariksi

Keväällä on julkaistu useampikin merkittävä sarjakuva-alan teos, joista merkittävimpiä sarjakuvien tekemisen kannalta on Reima Mäkisen ”Mangan harmaasävyt”, joka vastaa suureen kysyntään tarjoamalla selkeää opastusta sarjakuvan tekemisen tekniseen puoleen. Sarjakuvaa harrastamattomalle sana ”rasteri” ei juuri mitään merkitse, mutta sarjakuvan tekemisessä sillä on oleellinen rooli varjostusten, muotojen, tekstuurien ja tunnelmien luojana.

Manga-tyylisen sarjakuvan piirtäminen on suosittu harrastus tällä hetkellä, mutta aivan hyvin voitaisiin puhua sarjakuvapiirtämisestä. Samoin on myös Mäkisen teoksen suhteen. Tarjolla on paljon asiaa tulemaan kaikkea piirtämistä. Kymmenien vuosien kokemus sarjakuvien tekemisen opettajana näkyy kirjan sivuilta, asiaa on paljon ja se myös välittyy. Tekemisen yksityiskohtaan keskittyminen aukeaa yleispäteväksi selvitykseksi esimerkiksi painoteknisissä yksityiskohdissa. Aloittelevat piirtäjät harvoin osaavat ajatella piirrostensa toistettavuutta painetussa mediassa. Mäkinen antaa avaimia tähänkin pulmaan.

Mangan harmaasävyt on varma myyntimenestys manga-yleisöä näyttävästi kosiskelevassa Tampere kupliissa, mutta löytää toivottavasti yleisönsä mangaan epäluuloisesti suhtautuvien sarjakuvantekijöiden joukosta. Erikseen pitää painottaa sitä, että Mäkisen teos ei ole aloitteleville piirtäjille suunnattu, eli tarjolla on tiukkaa asiaa jo pidempäänkin sarjakuvia piirtäneille ilman sarjakuvallisuuden perusteiden kertausta.

Kiroileva siili näkyy ja kuuluu

Rasterien hallitseminen ei kuitenkaan ole ehtona sarjakuvalliselle menestymiselle, niitä ei välttämättä tarvita lainkaan. Milla Paloniemen yksinkertaisesti ja rennosti taiteilema ärhäkkä Kiroileva siili karkasi nopeasti nettisuosikista kovien kansien väliin, ja saman tien kirjakauppojen nopeimmin liikkuvien tuotteiden joukkoon. Kiroileva siilin ensimmäistä virallista esiintymistä ei juhlita erityisellä nimellä, vaan albumin kannessa koreilee vain sankarin nimi.

Nerokkaan yksinkertainen hahmo on suosionsa ansainnut. Terapeuttinen mekastaja tovereineen on löytänyt tiensä työpaikoille ja koululuokkiin ympäri Suomen. Seuraavaksi jännitetään suosion kestoa, sillä Siili on simppeli hahmo. Kun sympatiapisteet yllätysmomentin hälvetessä ajan myötä vähentyvät, nähdään onko kiroileva Siili vain ”yhden tempun poni”, vai löytyykö kauroja pidemmällekin juoksulle. Milla Paloniemi pitää omat ja luomuksensa jalat tiukasti maankamaralla, mikä lupaa hyvää kyytiä ainakin niin kauan kun sitä kestää.

Sen verran rakettimaista Siilin alkunousu on ollut, että ensimmäinen painos kannattaa napata hyllyynsä, sillä se saattaa vielä olla keräilymielessä arvokaskin sijoitus. Kannattaa Siiliin muutenkin tutustua, se on mainio otus.

Sukupuolien välistä sotaa

Hyvä sarjakuva ei vanhene koskaan. Joidenkin charmia ikä usein vain lisää. Arktisen Banaanin sarjakuvaklassikoiden sarjan neljäs osa palauttaa ansiokkaasti päivänvaloon Uudessa Suomessa vuosina 1930-38 julkaistuja Vihtori ja Klaara (Bringing Up Father) -strippejä.

Nykypäivänä on vaikea hahmottaa sarjan merkitystä suomalaisille sen suurimman suosion päivinä. Amerikkalainen sarjakuva iski niin mainiosti nopeasti vaurastuvan maamme jatkuvasti päivittyvään nauruhermoon, että nousukasporvarien suomalaiset inkarnaatiot päätyivät lukuisiin kotimaisiin näytelmiin ja elokuviin. Ei taitaisi onnistua nykypäivän tuotemerkkejä suojelevassa maailmantaloudessa.

Arktisen Banaanin tyyliin ”Vihtori & Klaaran” toimitustyö on tehty huolella ja aihetta rakastaen. Jussi Karjalaiselle siis jälleen yksi sulka hattuun, ja ylimääräinen piste tulee Uuden Suomen historiaa tutkineen Jyrki Vesikansan esipuheesta. Tekstauksessa käytetty fontti toimii ja tekee kunniaa alkuperäiselle. Sarjojen käännöstä ei ole erehdytty päivittämään, joten sarjan on annettu ikääntyä arvokkaasti. Kun hommat hoidetaan näin, niin ehkä vanha ja uusi sarjakuvaa saa vielä Suomessa ansaitsemansa arvon, jotta ei tarvitsisi päivitellä valtamedioissakin julkaistuja täysin älyttömiä mielipiteitä kyseisestä taiteenlajista. Tuoreimmat sammakot tarjoilee Kirsi Piha. http://blogit.hs.fi/lukupiiri/voiko-aikuinen-lukea-aku-ankkaa/.

Loppuviimeksi Vihtorin ja Klaaran ajankohtaisuus tänäkin päivänä on helppo perustella kahteen sarjakuvamaailman arvostetuimpaan suosikkiin vetoamalla. Sarjan tekijä George McMmanus oli sekä Hergén että Carl Barksin alkuperäinen piirtäjäidoli. Näiden kahden sarkakuvavirtuoosin ystäville tämä julkaisu tarjoaa monta tutusti kalskahtavaa ruutua ja monta syyttä kunnioittavaan hymyyn ja nyökkäykseen.

Sarjakuvallinen sivistyminen on suositeltavaa ja hauskaa toimintaa, joten Tampere kuplii kannattaa käydä kiertämässä. Finnkino Plevna, Werstas, Rupriikki ja Vanha kirjastotalo elävät ja hengittävät sarjakuvia 31.3.! Kannattaa ilmestyä paikalla jo cosplay-harrastajien takia. Japanilaisen populaarikulttuurin hahmojen invaasio on aina spektaakkeli. Eikä maksa mitään.