16.04.2010 15:41

Nettisarjakuva: Käyttösarjiksen helmet

Nettisarjakuva on sarjakuvan suuri rajaseutu. Kuten kaikki rajaseudut, se on täynnä mahdollisuuksia, mutta myös sisäsiittoisuutta, tauteja ja puutetta. Ilman ulkoista valvontaa ja kaupallisia paineita nettisarjakuvassa on rajattomasti potentiaalia luovuuteen, mutta tavallisesti nettisarjikset ovat mielikuvituksettomia ja vain yksinkertaisesti amatöörimäisen tökeröitä. Toisinaan kuitenkin internetin loputtomien tuhansien sarjakuvien joukosta löytyy yllättäviä helmiä.

Internet on muuttanut tavan, jolla luemme uutisia, kuuntelemme musiikkia, katsomme televisiota ja pidämme yhteyttä ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole merkittävästi muuttanut tapaa, jolla luemme sarjakuvia.
Scott McCloud ennusti sarjakuvan digitaalista tulevaisuutta teoksessaan Reinventing Comics vuonna 2000 ja maalasi kuvan maailmasta, jossa sarjakuvantekijät voisivat julkaista töitään digitaalisesti ja silti elättää itseään kuin edellisen vuosituhannen paperimediassa työskentelevät kollegansa. McCloudin visiot eivät kuitenkaan toteutuneet. Todellisuudessa internetin sarjakuvat ovat kuin mikä tahansa muukin netin sisältö: enimmäkseen hälyä. Maailmassa on kymmeniä tuhansia tilastoituja nettisarjakuvia, mutta todellinen luku lienee sadoissa tuhansissa. Näistä valtaosa on harrastelijoiden piirroksia ja niiden vertaileminen ammattimaiseen sarjakuvaan olisi ala-asteen kässäntunnilla nikkaroidun linnunpöntön vertaamista Finlandia-taloon.

 

On kuitenkin lähtökohtaisesti typerää etsiä netistä aikaa kestäviä klassikoita. Nettisisältö on viraalista ja elää ainoastaan meemeinä. Internet on antanut meille LOLcatin, Star Wars Kidin ja Rage Guyn, mutta uutta Sadan vuoden yksinäisyyttä tai Sotaa ja rauhaa joutuu etsimään sähköisen maailman ulkopuolelta. Internet elää nopeammin kuin yksikään aiemmin keksitty media eikä sen sisältöjä ole tarkoitettu kestämään. Vitsit syntyvät ja kuolevat päivissä ja eilisen suosikkimeemi on tämän päivän wanha.
Siksi elinvoimaisimmat nettisarjakuvat hyväksyvätkin sen tosiseikan, etteivät koskaan ole ”oikeita” sarjakuvia. Nettisarjakuvat ovat oma genrensä, joka toimii säännöillä, jotka eivät koskaan nostaisi ketään suureen kansansuosioon printtimediassa – ja vastaavasti printtimedian säännöillä pelaaminen netissä olisi silkkaa hulluutta. Tästä todistavat lukemattomat kehnot nettistrippisarjakuvat, jotka ovat toinen toistaan keskinkertaisempia, siitäkin huolimatta, että niitä eivät sido sanomalehtien tiukka sensuuri ja konservatiivisten lukijoiden ennakko-odotukset.

Hakkaan pääsi irti!

Suositun nettisarjakuvan vuonna 2010 on oltava jotain, jolla on mahdollisuudet muuttua meemiksi – sanotaan sitä vaikkapa linkitettävyydeksi. Sarjakuvan idean pitää olla niin voimallinen, että siihen voi tarttua – ja sen voi linkittää edelleen sähköpostiin, Twitteriin tai Facebookiin, josta sen löytävät uudet ja taas uudet lukijat.
Juuri idea on Ethan ja Malachai Nicollen Axe Cop -sarjakuvan voima. Ethan Nicolle on ammattimainen sarjakuvapiirtäjä, jonka Chumble Spuzz -sarjis on ollut muun muassa ehdolla arvostetun Eisner Awardin saajaksi. Malachai Nicolle on puolestaan hänen kuusivuotias veljensä. Vuoden 2009 lopulla 29-vuotias Ethan leikki muoviukoilla pikkuveljensä kanssa ja päätti sovittaa sarjakuvaksi tuolloin viisivuotiaan Malachain levottomat selostukset leikin kulusta. Syntyi Axe Cop – poliisi, jonka löytää ”täydellisen palomieskirveen” ja alkaa pilkkomaan pahisten päitä irti.

 

Axe Copin mukana pahuutta vastaan taistelevat muun muassa sukkakätinen Sockarang, maagista yksisarvisen sarvea päässään kantava Uni-Baby ja Kirveskytän veli Huilupoliisi, joka on myös vuoroin Avokadosotilas (syötyään hedelmiä), Dinosaurussotilas (saatuaan päälleen dinosauruksen verta). Sittemmin moniosaiseksi saagaksi paisunut Axe Cop kulkenut Malachain ”käsikirjoittamia” arvaamattomia latuja, vieden tarinan sankarit milloin hedelmäkioskin kauppiaaksi, milloin Uni-Smart -maailmaan.
Piirtäjänä ammattilainen, käsikirjoittajana lapsi: Axe Copin konsepti yksinkertainen nerokkuudessaan ja sellaisena se levisi kulovalkeana netin lävitse. Sarjan lukijapalautekanavana toimii ”Ask Axe Cop” -palsta, jossa Malachai ja Ethan vastaavat lukijoiden kajahtaneisiin kysymyksiin vielä surrealistisimmilla sarjakuvilla. Onko Axe Cop koskaan taistellut merenneitoja vastaan? Minkälainen robotti voittaisi elefantin?
Axe Cop toimii, koska me olemme kaikki olleet Malachai Nicolle: vahaliitu kädessämme paperin yllä keksimässä tarinoita välittämättä logiikasta, ilman ulkopuolisia ennakko-odotuksia. Axe Copista välittyy lapsen maaginen maailma aivan eri tavalla kuin aikuisten valmiisiin skeemoihin tukeutuvasta yrityksistä tehdä aitoa dadaa. Epäileville Tuomaksille, jotka eivät usko Axe Copin olevan oikeasti lapsen kirjoittama, löytyy Axe Copin sivuilta videoita ja äänitteitä Malachain ja Ethanin ideointisessiosta.

 

Ajatonta irtiottoa

Internet-huumori elää non sequitur -vitseistä, joskin nettihumoristien absurdit heitot ovat usein pakotettuja yrityksiä luoda huumorimeemejä. Nettihuumoria värittävät tavallisesti kyyniset popkulttuurivitsit tai metatasot – kaskut, jotka on rakennettu parempien vitsien päälle. Siksi onkin virkistävää nähdä netissä myös sarjakuvia, jotka eivät jää irvailemaan peleille, tietokonekulttuurille tai muille sarjakuville.
Siinä missä Axe Cop pystyy irtautumaan ajan hengestä alaikäisen käsikirjoittajansa kautta, Anthony Clark on onnistunut luomaan aidosti hauskan nettisarjakuvan näemmä ainoastaan unohtamalla ottaa itsensä vakavasti.
Nedroid Picture Diary on Clarkin säännöllisesti päivittyvä nettisarjakuvablogi. Ja se on riemukas: Clarkin vakiohahmot, lintumainen Reginald sekä perunan ja karhun risteytystä muistuttava Beartato ottavat arkisista askareista niskalenkin ja kääntävät tavalliset tilanteet vaivattomasti päälaelleen. Sarjakuva ei kuitenkaan juutu hahmojen olohuoneeseen, vaan Clark vie olionsa halutessaan vaikkapa lohikäärmeen luolaan tai avaruuteen. Mitään suurta draaman kaarta Clark ei kuitenkaan edes yritä rakentaa, vaan veistelee irtovitsejä silloin, kun se tuntuu hyvältä.

 

Tehdessään täydellisen irtioton ympäröivästä maailmasta sääntöineen ja trendeineen Clarkin sarjakuvat ovat suorastaan ajattomia. Clarkin suurin vahvuus onkin yllättäen piirtäjän vaatimattomuus ja tietty kunnianhimon puute. Vaikka piirtäjä itse on tiukka ammattilainen, Nedroidia Clark piirtää puolihuolimattomasti ja mitä ilmeisimmin liiemmin stressaamatta. Pallopäisten hahmojensa edesottamukset hän luonnostelee omien sanojensa mukaan ”Diagnosis: Murder -ohjelman mainostauoilla”. Vielä vauhdikkaammin Clark piirtää Twitter-tilinsä kuvituksia, viimeisimpänä minuuteissa hahmoteltuja järkiheittoja yhteenvetoja Lost-sarjan tapahtumista. Sellaisena Clark ui kuin kala vedessä netin lue-ja-unohda -kulttuurissa. Joskin jokin osa Clarkin huolettomuudesta jää kummittelemaan lukijan mieleen ja siten selaimen kirjanmerkkeihin. Reginaldin ja Beartaton kuulumiset haluaakin tarkastaa päivittäin.

 

Otto Sinisalo

 

Scott McCloud: scottmccloud.com
Axe Cop: http://axecop.com/
Ask Axe Cop: http://axecop.com/index.php/acask
Nedroid: http://nedroid.com/
Nedroid live journal: http://nedroidcomics.livejournal.com/
Nedroid twitpic: http://twitpic.com/photos/nedroid