28.04.2010 16:08

Netistä paperille ja takaisin nettiin - nettisarjakuvan rajankäyntiä

Harrastelijan ja ammattilaisen välinen ero on joskus netissä häilyvä. Monet etevämmät nettisarjakuvantekijät ovat siirtyneet paperijulkaisuun ja monille sarjakuvan ammattilaisille nettisarjakuva on henkireikä raskaammasta sarjakuvatyöstä.

Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus muhii verkossa. Monella tapaa nettisarjakuva on 2000-luvun pienlehti, omilla ehdoilla tehty ja levitetty sarjakuvajulkaisu. Tosin siinä, missä pienlehden saavat käsiinsä vain kymmenet tai sadat, nettisarjakuvaa saattavat lukea tuhannet ja taas tuhannet ihmiset.

Jo nettisarjakuvien lukumäärät puhuvat valtaisasta sarjakuvan aluskasvustosta Suomessa. Pelkästään Suomen Sarjakuvaseura RY:n Sarjakuvablogit.com -palvelussa on yli 700 sarjakuvablogia. Toki suurin osa näistä on nuorten tai amatöörien harjoitelmia, mutta mukaan mahtuu myös ammattilaisten verkkojulkaisuja.

Sarjakuvablogit ovat irtiotto perinteisestä strippimuotoisesta nettisarjakuvasta. Ne yhdistelevät päiväkirjaa, luonnoskirjaa ja improvisaatiosarjakuvaa orgaaniseksi, tekijänsä näköiseksi kokonaisuudeksi. Niiden ei aina ole tarkoituskaan olla perinteisessä mielessä ”valmista” sarjakuvaa, vaan ajan hengessä liikkuvia, osittain kertakäyttöisiäkin pläjäyksiä.

Hyvä esimerkki on Kiroilevasta siilistä tutun Milla Paloniemen tiuhaan päivittyvä En vaan osaa! -blogi, jonne Paloniemi kirjaa välittömään tyyliinsä mietteitään tai viime aikojen tapahtumia ja arkisia havaintoja. Sellaisena se toimii vähemmän virallisena julkaisukanavana muuten ammattimaisesti sarjakuvaa ja kuvitusta työstävälle piirtäjälle. Sellaisenahan aloitti myös Paloniemen siilisarjakuva, ennen kuin siitä tuli yksi Suomen luetuimpia kirjoja ja ensimmäisiä menestyksekkäästi netistä painokoneeseen hypänneita suomalaisia sarjakuvia. Myös En vaan osaa! -merkintöjä on koottu kokoelma-albumiksi.

Mies ilman lihaa

Yhä useampi netissä suosittu sarjakuvantekijä siirtyy pikku hiljaa myös paperille. Vaikka Olli ”Hillo” Hietalan sarjakuvia on nähty sanomalehdissä, pienlehdissä ja antologioissa, voi väittää että Hietalan toistaiseksi tunnetuin julkaisukanava on ollut hänen sarjakuvabloginsa. Osittain omaelämäkerrallisessa Hilloa Hilloa! -blogissa Hietala irvailee arjelle jäljittelemättömään tyyliinsä. Hän on verraton karikatyristi sekä myös sangen säälimätön sellainen: paitsi itselleen ja omille toilailuilleen, Hietala irvailee myös lähipiirilleen ja tuttaviensa edesottamuksille. Siinä missä moni sarjakuvapäiväkirja jää etäiseksi havainnoinniksi, Hietala heittäytyy pää edellä sarjakuviinsa ja paljastaa joskus mielenliikkeistään enemmän, kuin lukija välttämättä uskaltaisi kysyäkään. Viime aikojen vavahduttavimpiin merkintöihin kuuluu ”Mä tykkään mun salaisuuksista”, jossa Hietalan omakuva astuu niin sanotusti ulos kaapista.

Lihan himo on Hietalan tuorein paperijulkaisu, omaelämäkerrallinen tarina pitkästä tiestä vannoutuneesta lihansyöjästä osa-aikavegaaniksi. Veganismi on 2000-luvun yleisessä puheessa ollut varsinainen ennakkoluulojen magneetti: onhan kieltäytyminen jostain erityisen raflaavaa siinä yltäkylläisyyden maailmassa, jossa elämme. Asiaa on kärjistänyt myös monien vegaanien järkkymättömän spartalainen, joskus suorastaan aggressiivinen suhtautuminen ruokavalioonsa.

Hietala kuitenkin käsittelee aihetta paitsi lähestyttävän henkilökohtaisesti, myös tarkastellen lihasta luopumista monelta kantilta. Ketään ei tuomita, vaikka tunteet ovatkin toisinaan pinnassa. Ensin lihaani-Hietala raivostuu militantin vegaanikämppiksensä moralisoinnista, mutta pian löytää sekä oman eläinempatiansa ja sitä kautta syyllisyytensä sekä uuden, intohimoisemman suhtautumisen ruoanlaittoon. Onpa sarjakuva-albumissa mukana myös Hietalan vegereseptejä.

Huuda Huuda -kustantamon julkaisema Lihan himo on 2000-luvun poliittista sarjakuvaa. Siinä politiikkaa tehdään omien valintojen kautta, ei niinkään suurten kansanjoukkojen parissa – vaikka omien valintojensa kirjaaminen tarinaksi toki onkin viestin välittämistä eteenpäin. Sellaisena siinä on edelleen kaikuja Hietalan taustasta sarjakuvabloggaajana. Vaikka se onkin Hietalan blogisarjakuvia huolellisemmin piirretty ja kirjoitettu, on Lihan himossa sarjakuvablogimaista välittömyyttä ja ajankohtaisuutta.

Kissa ilman kissaa

Joskus nettimeemit, sarjakuvamuotoisetkin, osoittautuvat niin voimallisiksi, että ne hyppäävät sellaisenaan kirjojen sivuille. Hieman yllättäen Egmont Kustannus on julkaissut suomenkielisen laitoksen Dan Walshin Karvinen miinus Karvinen -sarjakuvasta. Lieneekö seuraavaksi listalla LOLcat-kirja?

Walshin sarjakuva-remixin idea on yksinkertaisuudessaan nerokas ja sellaisena hedelmällinen juuri netti-eksploitaatiolle. Hetken mielijohteesta Walsh alkoi julkaisemaan vuonna 2008 nettisivuillaan editoituja versioita Jim Davisin Karvinen-stripeistä, joista oli poistettu kaikki muut hahmot paitsi Karvisen isäntä Esko. Lopputulos on tyrmistyttävä: yksinäinen Esko harhailee tyhjissä huoneissa, puhuu itsekseen ja välillä romahtaa lohduttomaan epätoivoon. Esko ilman Karvista on surullinen ihmisraunio, ja sellaisena loputtoman, herkullisen nihilistisen huumorin lähde.

Ilmiöstä tekee vieläkin vitsikkäämmän se, että Karvisen luoja Jim Davis on siunannut hankkeen. Walshin editoimia Karvis-strippejä fanittanut Davis antoi luvan niiden julkaisuun paperilla ja kirjoittipä vielä strippimiljöönäri siihen jälkisanat – ja läväytti perään vielä itse tekemiään Karviksettomia strippejä! Albumissa Walshin ja Davisin editoimat stripit julkaistaan vertailun vuoksi alkuperäisten strippien kanssa.

Jim Davis tunnetaan niin sanotusti tarkan dollarin miehenä, joka on vartioinut Karvis-lisenssejä mustasukkaisesti. Osittain tämänkin takia Karvisella ja siten myös Davisilla on tylsän ja konservatiivin maine. Jos jotain, Karvinen miinus Karvinen todistaa epätodennäköisen: Jim Davisilla on sittenkin huumorintaju.

 

Otto Sinisalo

 

Sarjakuvablogit.com: http://www.sarjakuvablogit.com
En vaan osaa!: http://norpatti.sarjakuvablogit.com
Hilloa Hilloa: http://hillo.sarjakuvablogit.com/
Huuda Huuda: http://www.huudahuuda.com/
Garfield minus Garfield: http://garfieldminusgarfield.net/
Egmont kustannus: http://blogi.egmontkustannus.fi/