31.08.2009 12:04

Isoja miekkoja ja nostalgista aikamatkailua

Bleach on mangan ja animen suurimpia rahasampoja tällä hetkellä. Nyt USA:n markkinoillakin läpi lyönyt mättöviihteen perusteos näkee päivänvalon myös suomeksi. Rauhallisempaa menoa tarjoilee eurooppalaista seikkailusarjakuvaa esittelevän Tempo-sarjan ensimmäinen lehden muotoon pakattu Piko ja Fantasio -albumi.

Japanissa sarjakuvien oheistuotteistaminen osataan paremmin kuin missään, mutta on siihen syynsäkin, sillä yleisöä piisaa. Hittimangat myyvät määriä, joita täällä on vaikea käsittää. Tite Kubon juoniman ja taiteileman Bleachin kokoelmapokkareita on myyty kymmenen kertaa maamme väkimäärän verran. Sen hahmot seikkailevat televisiosarjassa, elokuvissa ja musikaaleissa. Soundtrackejakin on lähes kahden käden sormilla laskettava määrä.

A Japanese Ghost Story

Bleachin hittistatus vaatii taakseen enemmänkin populaa, kuin vain sen kaikista selkeimmän teini-ikäisistä pojista koostuvan kohderyhmän. Periaatteessa Bleach on pojille suunnattua shonen-toimintaa, jossa nuori miehenalku taistelee valtavaa miekkaa heilutellen pahoja aaveita vastaan. Taustatukea tarjoilee söpön ja pippurisen tyttöihmisen hahmon ottanut kuoleman jumala. Tätä keitosta on maustettu koulukomedialla ja jatkossa yhä isommalla annoksella yliluonnollista saippuaoopperajuonittelua, joiden avulla Bleach on koukuttanut myös tyttölukijat.

Bleachia voisi jopa pitää klassisena supersankarisarjakuvana. Viitan sijaan sankari on vain varustelu valtavalla taikamiekalla. Japanilainen kulttuuri on tietyissä asioissa länsimaista huomattavasti vapaamielisempää, joten siellä valtavat miekat teinisankarien kourissa ovat pakollista kauraa. Täällä taasen touhu saatetaan tulkita nolon falliseksi jo alkutekijöissä, jolloin sykkivät taikamiekat juuttuvat tekijöiden itsesensuuriin. Molemmista sukupuolista koostuvaan teini-ikäiseen yleisöön fallisuudella leikitteleminen uppoaa kuin häkä, joten lieneekö siinä yksi helposti luettava syy manga-sarjakuvan suureen suosioon? Mangassa valtavilla voimilla uhoavat länsimaisen supersankarisarjakuvan könsikkäitä huomattavasti nuoremmat heerokset, jotka eivät vielä ole valmiita sankareita, vaan vasta sellaisiksi opettelemassa...

Bleach on kerronnan rakenteeltaan pelien parissa kasvaneelle sukupolvelle suunnattua täsmäviihdettä. Sankari kohtaa matkallaan entistä vahvempia vastustajia, ja tarinan maailma kasvaa taitojen ja tietojen karttuessa. Itseään toistava rakenne ei ole heikkous, vaan viihtymisen alku ja juuri. Sarjakuva ja sen sankari pyrkivät jatkuvasti yhä parempaan suoritukseen. Mitä isompi numero pokkarin kannessa koreilee, sitä isompia hirviöitä ja massiivisempaa taistelua on luvassa.

Ja juuri hirviöt ja taistelut ovat ne kohdat, joissa Bleach ainakin alussa elää ja hengittää. Henkilöitä esittelevä osuus on kahdessa ensimmäisessä osassa lähinnä kreisikomediaa, joka on varmasti vaikeaa sisäistettävää mangan maailmaa huonommin tuntevalle. Asiaa ei auta hieman väkinäisen oloinen käännös. Alkuperäinen iskevä dialogi nikottelee ja töksähtelee lievästi, mutta manga on aina vaikeaa käännettävää. Japaniksi kun pitkäkin sana mahtuu kahden suomenkielen tavun viemään tilaan.

Bleach tarjoaa siis malliesimerkin Japanilaisesta toimintamangasta. Se ei ota itseään vakavasti, se tarjoaa lukijalle vanhan tarina uudessa vinkeässä pakkauksessa, se on hahmosuunnittelun juhlaa ja Tintin parissa kasvaneet eivät ymmärrä siitä päätä tahi häntää.

Päivitetty Piko ja Fantasio nostalgiamaassa

Eurooppalaisen laadukkaamman laidan koko perheen viihdesarjakuvan pyhät lehmät tässä maassa ovat kultaisella 70-luvulla ilmestyneet lehdet Ruutu ja Non Stop. Ne esittelivät täkäläisille lukijoille mm. Franquinin, Peyon, ja Hugo Prattin kaltaisia alan legendoja. Niiden perilliseksi Egmont Kustannus on tuomassa antologiaformaatin sijaan kokonaisia albumin mittaisia tarinoita tarjoilevan Tempon, joka aloittaa varman päälle pelaavan oloisesti Pikon ja Fantasion seikkailulla. Ajan pyörteissä ei kuitenkaan ole kaikista klassisinta ja tunnetuinta Franquinin juonimaa Pikoa, vaan Frank Le Gallin luomus vuodelta 2007. Toisaalta Ajan pyörteissä on klassisempaa kuin klassinen Franquin, sillä nostalgisempaa ja perinnetietoisempaa eurooppalaista seikkailusarjakuvaa saa hakea.

Nostalgia ylenpalttisuutta alleviivaa tarinan juonikin, sillä siinä Piko ja Fantasio siirtyvä tarinan konnan Zorbulin perässä vuoteen 1865. Yrmeä Zorbul on oikeastaan vain entinen pahis, mutta pakkohan se on herran juonittelut käydä tarkistamassa. Aikamatkustelu antaa taitelijalle mahdollisuuden nauttia itselleen ilmeisen rakkaasta aikakaudesta, ja kyllähän lukijakin silmä lepää hallituissa vanhan ajan miljöissä ja hillityssä värimaailmassa.

Laadukas on ensimmäinen sana, joka tulee ensimmäisen Tempon sisällöstä mieleen, mutta se on myös melkein ainoa asia, mikä siitä sen lukemisen jälkeen jää mieleen. Tarinan toiminnallisin ja jännittävin hetki taitaa olla Spip-oravan yhteenotto häijyn rotan kanssa albumin puolivälin tienoilla, joten esimerkiksi Bleachin kaltaiseen luotijunan lailla etenevään toimintaviihteeseen tottuneelle tämän höyryjunan puksutus lienee aivan liian tapahtumaköyhää. Eurooppalaisen sarjakuvan ystävä sen sijaan kehrää tyytyväisenä. Soljuva suomennos vanhahtavaa kieltä kunnioittavine pokkauksin ansaitsee erityismaininnan muikean mainion yleistunnelman ohella.

Rinnakkain asetettuna Tempo ja Bleach tarjoavat pikasilmäyksen viihteellisten sarjakuvakulttuurien eroihin. Molemmista ei tarvitse tykätä. Toisaalta Tempossa näkyy myös yritys tarjota vanhaa tuotetta uudessa paketissa. Albumikokoa edullisempi lehtimuoto saattaa olla oikea tapa vallata tilaa lehtihyllystä ja samalla tuotteestakin tulee helpommin lähestyttävä. Kuluvalle vuodelle on suunnitteilla toinenkin numero ja vuonna 2010 kenties useampiakin. Bleachia puolestaan on luvassa reilut 40 pokkarillista, eli sarjaan ihastuville on tarjolla riemua vuosiksi!

Janne Suominen

Bleach 1 ja 2

Sangatsu Manga 2009, 192 s., á 5,90 €

www.sangatsumanga.fi

Tempo 1: Piko ja Fantasio - Ajan pyörteissä

Egmont Kustannus 2009, 64 s. 7,90 €

www.egmontshop.fi