17.03.2010 16:04

Antologioiden kupliva paluu

Suomalaisen sarjakuvavuoden päätapahtumista toiseksi suurin valtaa Tampereen Finlaysonin alueen lauantaista sunnuntaihin 20-21. maaliskuuta. Siellä voi ihmetellä vaikkapa yhtä tämän hetken trendeistä, eli antologiasarjakuvien paluuta. Sarjakuvantekijöistä paikalla ovat muun muassa Malin Biller, Pertti Jarla, Tiitu Takalo, Ville Ranta ja Ave Koskela.

Zoom ja Non Stop esittelivät suomalaisille eurooppalaisen laatusarjakuvan 70-luvulla. Lyhytikäiseksi jäänyt Jysäys yritti seurata niiden jalanjälkiä viitisen vuotta sitten. Antologiasarjakuvan lippua onkin viime vuodet kantanut pienellä myynnillä sinnitellyt Mustanaamio nimikkosankarinsa vanaveteen piilotetuilla laatusarjoillaan. Tiedä sitten johtuuko lamasta, mutta kokoelmalehdet ovat nyt tehneet vankan paluun lehtipisteisiin. Veturina on toiminut huumori, mutta nyt on tiedossa seikkailuakin.

Kauniita naisia luotisateessa

Agentti X9 palailee lehtipisteisiin näppärästi tuunailtuna ja modernisoituna laitoksena. Alussa julkaisu pelaa varman päälle, eli vetovastuun saa vanha tuttu Modesty Blaise, jonka seikkailut aloitetaan lukijaystävällisesti alusta alkaen ja taide alkuperäistä julkaisuformaattia kunnioittaen restauroituna. Jim Holdawayn kauniilla kuvituksella varustettua Peter O’Donnellin kovaksi keitettyä dekkaritarinointia lukee aina mielellään. Käyttösarjakuvan parhaimmistoon kuuluvaa sarja tuodaan lähelle nykylukijaa Modesty Blaisen ja Lisbeth Salanderin hahmojen yhtäläisyyksien tahallisuutta pohdiskelevalla esseellä. Megamyyjän vanaveteen on helppo sukeltaa.

Agentti X9 ei jää pelkäksi nostalgiatrippailuksi, sillä kakkossarjana väijyy Brian Azzarellon ja Eduardo Risson loistava 100 Bullets. HBO:n Langalla lienee sarjakuvaa harrastamattomille lähin vertailukohta. Julma ja kyyninen urbaani moraliteetti vie hahmonsa perimmäisten kysymysten äärelle. Kohtalon kolhimat saavat sarjassa aseen ja 100 luotia plus luotien kanssa täsmäävän määrän ”vapaudut vankilasta” -kortteja. Luvassa on koston kierrepalloja ja upeaa grafiikkaa. Ensimmäisen tarinakokonaisuuden sankaritar ei kalpene Modestylle ulkonäössä eikä asenteessa, joten suosittelen jopa Bitch Slapin ystäville.

 

Banaanipotkuja ja sarjakuvakaljaa

Egmontin Viivi ja Wagner ja Arktisen Banaanin Pikku-Fingerporit mursivat jään huumorilehtien vankemman paluun tieltä. Egmont peesasi kovaa kotimaista norjalaisella Nemillä, jonka todellinen helmi on ruotsalainen Rocky. Arktinen Banaani nimeää antologialehtensä nokkelasti Arktiseksi Banaaniksi. Fiksu veto sinänsä, sillä kyseinen julkaisu toimii kustantamon tekijäkaartin näyteikkunana. Kirkkaimmista tähdistä mukana ovat Hesarista tutut Fingerpori ja Ilobilleri. Viimeksi mainittu nyt täysin sensuroimattomana. Suurelle yleisölle tuntemattomammista kulttisuosikeista mukana on Hemmo Paskiainen. Uusina tekijöinä tilaa saavat mm. Tuuli Hypén ja Anni Nykänen. 13 tekijää ja 48 sivua, joten huumoria löytyy laidasta laitaan, kiltistä erittäin tuhmaan.

Tampere Kupliihin ensimmäisellä Arktinen Banaani-lehdellä on hauska linkki, sillä kyseisessä aviisissa esitelty Fingerpori III -olut pannaan aivan festarin naapurissa, eli Plevnaan voi poiketa Figerporilliselle heti kun Jarlalta on signeerauksensa hakenut.

 

Vampyyrin jysäri

Festarin kunniaksi pitää esitellä myös tuoretta tamperelaista sarjakuvaa. Kristian Huitula on viimeksi briljeerannut Oni Kudaki -albumeillaan, mutta nyt on rennomman välijulkaisun aika. Huitulan sarjakuvauraa akselilla 1995-2009 esittelevä antologia tottelee nimeä Lyhyesti. Alaotsikko ja kansitaide iskevät vampyyritrendin suoneen, mutta Kreivi Capulan kauhukabinetti tuskin kolahtaa vampyyrinsä vakavasti ottaviin teinityttöihin.

Albumissa painottuvat humoristiset lyhärit, joten se ainokainen vakavammin kauhistuttava sarja hyökkää makoisimmin silmille. The House Where Evil Dwells vuodelta 1995 on hieno tribuutti Bill Sienkiewiczin jäljelle. Ja jos Sienkiewicz on toiminut esikuvana 15 vuotta sitten, niin albumi on mainio todiste siitä, että oma tyyli on löytynyt. Itse asiassa Huitula on monen tyylin osaaja, eli Lyhyesti-kokoelman tarinoidenkin kuvitus vaihtelee huumoripläjäysten sisällön ehdoilla helposta ja pyöreästä realistisempaan ilmaisuun tason pysyessä kautta linjan ammattimaisena. Ammattimaisesta otteesta huolimatta alppari ilmestyi tekijän itsensä kustantamana, joten roponsa voi sijoittaa tamperelaiseen sarjakuvaosaamiseen ilman välikäsiä.

Toiseutta olan takaa

Supersankarisarjakuvan puolella Kupliin kovin panostus on Spider-Man -artisti Marcos Martin, mutta julkaisupuolella alkuvuoden (ja melkoisella varmuudella koko vuoden) kovin alan teos on Egmontin koviin kansiin pakkaama Alan Mooren Rämeen olento.

Alan Mooren Rämeen olento ja Neil Gaimanin Sandman aikuistivat ja älyllistivät supersankarisarjakuvaa enemmän kuin miljoona Frank Millerin Yön ritaria. Rämeen olennon kantava idea on supersankaritarinaksikin älytön. Tiedemies murhataan ja sotketaan suohon. Sitten hän herää henkiin suohirviönä, jonka sydän on puhdasta kultaa valmiina taisteluun pahaa vastaan. Paitsi että tarina ei etene ihan näin tuttuja latuja. Alan Mooren Rämeen olento on räme, joka luulee olevansa ihminen. Kun olennolle paljastuu tämä totuus, niin sitten päästäänkin syvällisemmille vesille. Mitä on inhimillisyys? Kenen joukoissa seisoa – ihmisen vai luonnon? Syväluotaava toiseuden tutkielma siis kyseessä.

Alan Moorella on mestarillinen taito luoda tarinoita, joiden aihepiiri ja käsittelytapa ovat mahdollisia vain sarjakuvassa. Stephen Bissetten ja John Totlebenin taide räjäyttää Mooren vision lihaksi ja kasvimateriaksi visvaa ja kudosnesteitä väistelemättä.

Mooren Rämeen olento on visusti kauhukirjallisuuden syvässä ytimessä. Se tekee uskomattomasta ja naurettavasta koskettavaa ja pelottavaa. Kauhusarjakuvan mestariteos on hypensä ansainnut. Ajattelevan ihmisen kauhua ei koskaan ole maailmassa liikaa. Wes Cravenin elokuvasovitusta Rämeen olento puolestaan ei olisi ansainnut. On melkein rikollista mainita kyseinen teos tämän arvion yhteydessä. Mooren teoksen suomikokoelma puolestaan olisi ansainnut vähemmän läpinäkyvän paperin. Pakko-ostos siitä huolimatta.

 

Janne Suominen

 

Useita tekijöitä: Agentti X9 nro 1
Egmont Kustannus 2010, 98 s., 7,50 €

Useita tekijöitä: Arkiten Banaani nro 1
Arktinen Banaani 2010, 8 s., 7,00 €

Kristian Huitula: Lyhyesti - Kreivi Capulan kabinetti ja muita kertomuksia
Fantacore Media 2009, 48 s., 14,00 €
www.huitula.com

Alan Moore: Rämeen olento
Egmont Kustannus 2010, 216 s., 34,95 €

Tampere kuplii -sarjakuvafestivaali:
http://2010.tamperekuplii.fi