02.02.2010 00:28

Vampire Weekend: Contra (XL Recordings)

Vampire Weekendin nimi juontaa laulaja Ezra Koenigin samannimisestä harrastelijafilmistä. Yhtye on saanut vaikutteita sekä afrikkalaisesta pop-musiikista että länsimaisesta klassisesta musiikista, ja he ovat käyttäneet tyylistään nimitystä "Upper West Side Soweto". Viime syksynä Flow-festivaaleilla vieraillut ryhmä julkaisi muutam viikko sitten toisen levynsä, joka syventää bändin eksoottista sointia.

Vuoden 2008 parhaaksi uudeksi bändiksi tituleerattu Vampire Weekend on tuupattu monissa yhteyksissä rokkiosastoon, vaikka bändi on useimmissa biiseissään melko kaukana perinteisen rockin kaukaloista. Viikonlopun vampyyrit ovat imeneet itselleen tuhdin annoksen Paul Simonin jalostamaa afro-newyorker-poppia, joka voi olla oikeastaan mitä vaan, kunhan muistaa laittaa rytmit etusijalle. Jenkkikvartetin kohdalla termi kulminoituu eksoottisten instrumenttien ja sofistikoituneiden kitaroiden yhteentörmäykseen, jotka Rumpali Chris Tomson kutoo vallattomasti yhteen nippuun.

Vampire Weekend ei tekisi itselleen sijaa, jollei se lähtisi aikamatkalle Aurinkokuninkaan salonkeihin. California English on Contran suuria risteyskohtia, jossa villisti nykivä afro-rytmi ja Ezra Koenigin hillitty kitara törmäävät barokin pompöösiin korkeakulttuuriin. Barry Lyndon kohtaa Dakarin viimeiset vanhan liiton katusoittajat kiehtovassa labyrintissä.

Suoranaiseen rock-hehkutukseen Vampire Weekend äityy harvoin. Cousins on yksi Contran riivatuimpia hetkiä, jossa meno lähtee kivasti lapasesta. Kahvihetki Columbus Circlellä muuttuu kertaheitolla Lower East Siden klubien post-punk rutistukseksi, joka jää kolottamaan kivasti rokkihammasta. Lopulta Vampire Weekend paljastaa olevansa kotoisin länsimaisesta kulttuurista, ja laittaa jalan koreaksi perinteisemmässä Giving Up The Gun´ssa. Vaikka Senegal jää levyn loppupuolella  paitsioon, on Contra vahva jatko valloittavalle debyytille.

Pisteet: ****
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: XL Recordings