10.09.2010 11:20

Buckcherry: All Night Long

L.A. Rockbändi Buckberry palaa kehiin uuden albuminsa myötä. Reilun kymmenen vuotta toiminnassa ollut bändi on myynyt urallaan multi-platinaa ja vakiinnuttanut asemansa mm. hiteillä ‘Lit Up', ‘Crazy Bitch' ja ‘Sorry' myyden maailmanlaajuisesti yli 3 miljoonaa albumia ja tuoden Buckcherrylle kaksi Grammy nominaatiota. Yhtyeen viidennen studioalbumin All Night Longin tuottajana on toiminut Marti Frederikson (Aerosmith, Def Leppard, Fuel).

Musiikkibisnes kiitää kiihtyvää vauhtia kohti kaiken mukanaan imevää mustaa aukkoa. Maailmankaikkeuteen syntyy koko ajan galaksittain bändejä ja artisteja, joiden ainoa päämäärä on saavuttaa taloudellis-musiikilisia jättipotteja. Kaiken tuon keskellä Buckcherry kuulostaa kovin tuoreelta, vaikka jässikät soittavat ehkä kaikkein yksinkertaisinta katurokin ja tukkahevin yhdistelmää. Buckcherryn esikoinen (Buckcherry, 1999) syntyi yli kymmenen vuotta kaikkein kovimman L.A. buumin jälkeen, mutta oli itse asiassa yksi katurokin kovimpia uusia ehdokkaita. Biisit kuten Lit Up ja Check Your Head jatkoivat kunniakkaasti Guns´n´Rosesin lyhyeksi jäänyttä todellista katurock aikakautta. Toisen Time bomb -levyn jälkeen bändi hajosi, mutta palasi muutaman vuoden jälkeen ehyempänä kuin koskaan.

Uusi All Night Long on järjestyksessä viides studiolätty. Vanhoista jäsenistä jäljellä on vain rosoisen rock-äänen omaava solisti Josh Todd sekä kitaristi Keith Nelson. Aivan alkuaikojen kovimpaan rutistukseen Buckcherry ei uusimmalla lätyllä yllä, mutta asetelmassa on silti uskomattoman tiukkaa rock-asennetta. It´s A Partyn muikeat kitarakuviot sekä yksinkertaisen vastustamaton kertosäe antavat paljon toivoa perusrokin ja lehmänkellon ystäville. Eikä levyn avaava railakas All Night Long paljon huonommaksi laita.

Mikä Buckcherrysta sitten tekee poikkeuksellisen kovan rokkipumpun? Syy löytyy Josh Toddin särmikkäästä laulusta sekä kitaristien tyylikkäistä kitarasovituksista. Riffien ja sointujen sekamelska haiskahtaa sen verran hyvälle vuosikertaviskille, että jos takahuoneessa ei keikan jälkeen ole bileet pystyssä, kyse on liian tiukkapipoisen virkavallan fyysisestä läsnäolosta. Muutaman kerran Buckcherry pysähtyy fiilistelemään slovaritunnelmissa, mutta se sallittakoon, sillä jokaisen rokkijätkän kainalossa kiehnaava kissa haluaa joskus vain silittää ja tulla silitetyksi.

Pisteet: ****
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: Eleven Seven