08.12.2009 11:43
Marilyn Mansonilta puuttuu kipinä
Maailman kuuluisin shokki-rokkari piipahti taannoin Helsingissä maailmankiertueensa The High End Of Lowin merkeissä. Vaikka herra matkaakin lähes kaikkialla maailmassa, ehtii herra Manson ripustamaan sukkansa takanreunukselle ennen joulupukin tuloa. Jo on. Jopa shokeeraavimmat ja pelottavimmat meistä haluavat viettää joulua perheensä parissa…
Kiertueen nimi kuvaa meininkiä erittäin hyvin. Enemmistön mielestä tämä ei ollut Mansonin
parasta antia. Ehkä The High End Of Lowin antaakin ymmärtää, että Mansonin lasi on nykyään puoliksi
tyhjä, vaikka se oli ennen jopa ylitsepursuavan täynnä. Mutta kunnon rapistuttua on tässä kaikki,
mitä Marilyn Manson saa enää puristettua kasaan . Surullista mutta totta, tämä rokkari on kuitenkin
ihminen, joka ei ole immuuni inspiraation katoamiselle. Se minkä Photoshopilla saa katoamaan
kuvista ja verkkosivuilta, näkyy Hartwall areenan takariviin saakka. Sitä ei saa häivytettyä kuvien
ulkopuolella. Toisaalta, Manson tarjosi kuitenkin toissavuotista toimivamman esityksen. Tuolloin
Mansonin tehosteita ja mustaa teatteria pursuava show sai jäähallin juuri ja juuri täyteen.
Ne, jotka tulivat katsomaan jotain dramaattista, groteskia tai teatraalista, joutuivat pettymään. Lavalla ei ollut outoja isoja tuoleja, ei minkäänlaisia aseita, ei tanssityttöjä tai mitään edes hivenen burleskia saati seksuaalista. Ei isoja screenejä tai muutakaan teknologia huttua. Ainoastaan pari kertaa vaihtunut taustalakana, jotka useimmiten korostivat kappaleiden poliittista luonnetta, ja outo laserhanska laulajan kädessä. Ehkä tämä oli epäsuora kunnianosoitus Jean Michel Jarrelle? Mene ja tiedä. Mutta siinä se rekvisiitta, mitä nyt yksi ainokainen uniformu Pretty as a Swastika -kappaleessa, minkä jälkeen Manson verhoutui Suomen lippuun. Koskettavaa, mutta luulenpa että ainoa lippupuvussa onnistunut rokkari oli Freddie Mercury.
No, erään kappaleen aikana laulaja sentään nappasi kitaran käteensä. Outo näky sinänsä. Ehkäpä tämä voimattomuus johtuu tyttöystävästä, joka on tällä kertaa mukana kiertueella… Kukapa tietää.
“Fuck You” kuului lavalta lukemattomia kertoja. Ainakin omalta osaltani se menetti jo merkityksensä. Onhan englanninkieli köyhää, kun mietitään pelottavien tai vastenmielisten kirosanojen määrää, ja Manson on jo kuluttanut melkeinpä ne kaikki vallan ohukaisiksi. Niinpä kappaleiden väliset tarinoinnit eivät olleet enää tarpeeksi vihaisia, saati vakuuttavia. Pillujututkaan eivät olleet muuta kun tuhmia sanoja mieheltä , jota kuitenkin pidetään sivistyneenä ja älykkäänä.
Konsertti ei tehnyt oikein vaikutusta settilistankaan suhteen. Suurin osa esitetyistä kappaleista herran uusimmalta levyltä, jota höystettyyn muutamalla aiemman levyn raidalla sekä joillakin vanhan liiton hiteillä kuten Rock is Dead, Tainted Love, Dope Show, Disposable Teens ja Sweet Dreams. Ne eivät kuitenkaan riittäneet tasapainottamaan uuden materiaalin tulvaa, joten konsertti tuntuikin loppuvan ennen aikojaan. Jotain hyvää kuitenkin: uuden levyn materiaali kuulosti paremmalta livenä kuin levyltä. Silti se ei ole Mansonia likimainkaan parhaimmillaan.
Koko esitys oli ohi hujauksessa. Ilman encorea se tuntui keskeneräiseltä. Se oli
kuitenkin Marilyn Mansonia, joten eikö meillä olisi ollut oikeus odottaa jotain muutakin? Jotain
yllätyksellistä, ehkä jopa shokeeraavaa? Mansonin aiempia keikkoja todistaneet tuskin viitsivät
paikalle enää ensi kerralla, vaikka lopussa yleisön päälle satoikin glitteriä. Niin Mansonia ja
söpöä! ...No ei todellakaan!
Kuitenkin, kaikesta huolimatta Areena melkein täynnä. Tämä oli jokseenkin yllätys, kun ottaa huomioon edellisen, ei niin menestyneen vierailun Suomessa. Myös outo lämppärivalinta, Vanity Beach, lisäsi ihmetystä. Eikö kiertueelle olisi kannattanut panostaa johonkin pikkaisen laadukkaampaan? Saatan kuvitella kuinka Vanity Beachin aloittaessa Manson punasteli ja kääntyi häveten pois.