22.06.2010 19:54

Hanzel und Gretyl - industriaalimetallin oudoksutut tähdet

Hanzel und Gretyl voi hyvinkin olla yksi nykypäivän kiistellyimmistä yhtyeistä. Hanzel und Gretyl -kaksikko sekä heidän tuore rumpalinsa The Kling on nykyään kolmijäseninen New Yorkista sinkoava duo, joka soittaa aggressiivista, sotilaallis-industriaalisävyistä ankaraa konemusiikkia. Yhteen olemus on provokatiivinen ja saksalaissävytteiset kappaleet on helppo ymmärtää, mutta ryhmä kertoo keskittyvänsä vain hauskanpitoon. Mistä tässä Suomessa äskettäin ensimmäistä kertaa vierailleessa kulttuyhtyeessä on kyse?

Hanzel und Gretylin idea on ristiriitainen ja täysin epälooginen. Vai onko? Bändin nimi - joka on tarkoituksella kirjoitettu väärin - tulee saksalaisesta sadusta, mutta musiikki kumpuaa surullisenkuuluisasta 40-luvun saksalaisesta todellisuudesta. Se on totista ja jopa aggressiivista puolisaksalaista tuotosta, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä. Se on raskasta sotilaallista industrial-painotteista musiikkia, jota esittävät fiktiiviset ja hivenen hullunkuriset hahmot… Mitä bändin ympärillä ikinä tapahtuukaan, heitä ajaa ikioma tavoite - olla numero 1. Saksassa. Tämä porukka käyttää paljon sanaa huippu, jakaa oluensa ja Jägermaisterinsa sekä väittelee ja nauraa paljon. Tämän haastattelun aikana saimme keksittyä aiheen heidän tulevaan levyynsä ja sovimme ensimmäisen videon teosta. Sainpa jopa ensimmäistä kertaa journalistisen urani aikana rehellisen vastauksen ihmisen onnellisuudesta! Joten, ensimmäistä kertaa Suomessa, mikä on tämä HuG?

Vas Kallas, bändin pää-ääni, vastaili kysymyksiimme nopeasti ja tunteella. Kaizer Von Loopy on puolestaan älykoneisto, joka toimii huumorin ja syvän ajatuksellisuuden välillä ollen alati valppaana, mitään läpäisemättömistä aurinkolaseista huolimatta. Klingessä on taasen hyppysellinen kusipäistä rokkikukko-asennetta, jollaista jokaisesta bändissä pitääkin löytyä.

 

Chris Kling: No niin. Ollaanpas nyt vakavissamme. Kohta satelee vakavia ja syväluotaavia kysymyksiä.
Vas Kallas: Anna palaa!

Miten menee?
VK: Hyvinhän tässä!! (kaikki nauravat)
KVL: Meneekö tämä nauhalle?
VK: Joo, siis hyvin pyyhkii. Vetäsin juuri tupla-espresson.
KVL: SSpresso.
VK: Kyllä, SSpresso superfantastista.
KVL: Miten haastattelu on tähän mennessä mennyt?
(VK nauraa)
VK: Kirjoitatko tätä ylös?

Joo. Tämä on tällainen uusinta uutta super hi-fi-sanelukoneeksi kutsuttu vakoilulaite. Pitäisikö seitsemään kuolemansyntiin lisätä jotain mielestäsi?
CK: Todellakin. Tämän bändin diggailu!
(Kaikki repeävät nauruun)
VK: Kyllä-kyllä-kyllä!!! Onko niitä muitakin syntejä? Siinäpä se. Luulen että me olemme synti, koska minusta tuntuu, että moni kuulijoistamme tuntee syyllisyyttä kuuntelemisestamme. Onko täällä sellaisia tuntemuksia?
KVL: Eihän sitä kysytty. Tämän haastattelun paras puoli on se, että hän kysyy ja kuuntelee miten vastaat.

Sinä olet hyvä tässä hommassa!
KVL: Tiedän mitä yrität!

 

 

No, nykyisten seitsemän synnin lisäksi, Vatikaani lisäsi viisi uutta ja teki niistä kuolemansyntejä.
KVL: Ihanko totta?! Mitä ne ovat?

Huumeet…
KVL: Kyllä!

Abortti...
CK: Joo!

Ahmmm... Ja sitten oli vielä jotain…
KVL: No mutta noi on hyviä juttuja!
CK: Kaksi asiaa joita tarvitaan elämässä. Pitää saada olla huumattuna kun menee tekemään aborttia ja se siitä!
CK: Nou kaksi kulkevat käsi kädessä!
KVL: Ei ne ole syntejä. Ilmanhan ei tule toimeen.
CK: Kuuntele Hanzel und Grettyliä kun olet huumattuna abortoimassa…
VK: yeah, SE on syntiä!

Selvä.
(Kaikki nauravat)
CK: Tämä on sairasta. En ole edes humalassa vielä! Tulehan jatkamaan haastattelua parin tunnin päästä…
VK: Sitten kun ollaan kaikki lärvit!
KVL: En osaa sanoa kuinka monta haastattelua ollaan tehty, joissa jossain kohtaa tulee hetken hiljaisuus ja joku sanoo että “jep…”
(joku röyhtäisee)
VK: Just näin?!
KVL: Oliko toi mässäily synnin aiheuttamaa!
VK: Joko se tai viha?
KVL: Luulenpa että mässäily.
VK: Tai mässäiltyä vihaa. Abortointia... (nauraa)
CK: Mässäilevä viha-abortti – uusi biisi! Varokaa vaan…

Yeah, käännettynä saksaksi…
KVL: Kyllä, KYLLÄ!! Todellakin. Seitsemän kuolemansyntiä saksaksi. Aivan mahtava nimi tulevalle levylle.
VK: Sieben Toten Sinns. Vaikea sano menikö oikein…

Joten...
KVL: Kiitos muuten, että kehitit seuraavan levyn idean.
VK: Joo. Tykkään. Tykkään… (nyökyttelee myöntyvästi)

No sitten… Miten bändillä noin yleisesti menee? Olette olleet kiertueella, kuinka kauan? Vuoden?
(Ck pelleilee tärkeänä taustalla)

Hei! Sinä olet vain vieraileva tähti täällä, joten suu suppuun!
KVL: Eikun hän on...
VK: Päätimme vasta viime vuonna, että teemme maailmankiertueen. Kyllästyimme musiikkiteollisuuden paskanjauhantaan ja päätimme tehdä kaiken itse. Ja näin teimmekin sitten. Olemme kiertäneet Venäjän, ympäriinsä Eurooppaa, kävimme Australiassa ja seuraavaksi takaisin USA:n. Soitamme Mera’Lunassa. Koko vuosi on buukattu, joten se on vain töitä-töitä-töitä…

Ja siis toimitte itsenäisesti!? Tämä tarkoittanee sitä, että myös maksatte kaiken itse?
VK: Kyllä!
KVL: Näin on!

Kaiken!? Koko kiertueen!?
KVL: Jep! Koko kiertueen. Paljon siinä on hommaa. Budjetoinnit ja kaikki…
VK: Olemme omavaraisia. Maksamme itsellemme…

Eikö teillä ole levy-yhtiötä takananne?
VK: Onhan toki, mutta siltä suunnalta ei paljon kiertue apuja heru.
KVL: Meidän vastuut siihen suuntaan on suoritettu, joten tällä hetkellä olemme vapailla markkinoilla.

Olette siis tällainen Tee-Se-Itse-henkinen bändi.
KVL: Jep. Todellakin olemme Tee-Se-Itse-bändi. Ja se pätee kaikkeen. Toimimme itsenäisesti manageroinnissa, tuotannossa ja kaikessa muussakin mahdollisessa. Ja minusta juurikin tämä on se tapa jolla pitääkin mennä.
VK: Jossain vaiheessa hommia kasaantuu niin paljon, ettei niitä itse pysty enää hoitamaan. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. En kuitenkaan voi vain lopettaa näitä hommia, sillä muuten homma menee melkolailla reisille. Rankkaahan se on. Mene ja tiedä. Ehkä jonain päivänä palkkaamme jonkun auttamaan meitä…
KVL: Me ollaan tehty tätä niin kauan, että tunnemme hommat todella hyvin. On vaikea löytää sellaista olentoa joka voisi…
VK: On todella hankalaa löytää hyvää väkeä.
KVL: Haluaisin rumpalimme manageriksemme, mutta hän kieltäytyy jatkuvasti. Hän olisi… No, paras tyyppi siihen hommaan, mutta kun kieltäytyy aina. Enpä voi häntä siitä moittia. (CK naureskelee taustalla)
CK: Sinä olet idiootti! (nauraa)

Mitenkäs uusi materiaali? Uusi levy…?
VK: Kaikki on valmiina pääkopassa. On ideoita ja sanoituksia joita on kirjoitettu. Olemme tällä hetkellä niin kiireisiä kiertueen ja bisnespuolen kanssa, joten on vaikea löytää aikaa… Mutta kyllä me se tehdään , eikö?
KVL: No. VK on juuri ruvennut basistiksi ja vielä kun on tuo uusi mahtava rumpali… Haluamme tehdä levyn jolla pauhaa jonkinlainen raaka voima…
VK: Tavoitteemme on saada kasaan muutama biisi vuoden loppuun mennessä. Se on tavoite.

Olisiko mahdollista saada live-levy tai jonkinlainen kiertuedokumentti?
KVL: (nauraa) Loistava idea.
VK: Olisihan se mukava tehdä jotain tuollaista, mutta…
CK: Sain sinusta aivan mahtavaa video matskua eilen…
VK: KIITOS! Taas joku perinteinen känninen Vas Kallas -video edellisillalta. Mutisin jotain… En edes muista.
CK: Homma etenee yleensä jotakuinkin näin: Nuo kaksi valittavat toisistaan ja minä kuvaan kaiken, naurua pidätellen, sitten juomme lisää (VK nauraa taustalla). Illan päätteeksi rojahdan sängylleni ajatellen että olen saanut jotain aikaan.
VK: Dokumentin teko olisi minusta huippu juttu. Haluaisin tehdä reality-tv.tä…
CK: Rockumentti...
VK: (Puhuu korkealla Power-Metal äänellä) rockumenttti! Reality-tv:n tekeminen olisi hauskaa!
KVL: Se olis ihan perseestä!

Sittenhän se pyörisi MTV.llä ja te olisitte ihan mainstreamia!
CK: Pystytkö muka näkemään tämän bändin MTV:llä? Ihmiset joutuisivat soittelemaan terapeutille jatkuvasti!
(kaikki nauravat)
CK: (päästää dramaattisen pelon kiljahduksen) “Tuo muksuhan tappaa itsensä!”

Ajaisitte Marilyn Mansonin konkurssiin!
KVL: Niinpä.
VK: oh Mary, Mary...
KVL: Hän suoriutuu kyllä ilman meitäkin mallikelpoisesti.
VK: Tiedätkös. Hän otti meidät mukaan kiertueelle, kun itsekin aloitteli. Hän on hyvä tyyppi.

Ihan vain mielenkiinnosta, mitä tapahtuu kun juotte?
(kaikki nauravat)
KVL: Keneltä kysyt?!

Kaikilta!
VK: Minusta tulee aivan mahtava!
(kaikki nauravat)
VK: Että mitäkö minulle tapahtuu kun olen humalassa? Rupean hassuttelemaan, sitten muutun riidanhaluiseksi ja suutun ja olen hassu, jonka jälkeen alkaa unettaa kovasti. Entäpä sinä?
KVL: Luulempa, että kaikki jotka ovat nähneet meidän keikan tietävät että juon paljon keikan aikana. Se kuitenkin on niin sanottua suunniteltua ja huolella ajoitettua juomista. Minusta se on tärkeä osa keikkaa. Muut eivät ajattele samoin.
VK: Se on erittäin organisoitua ja ajoitettua juomista.

Saksalaisella täsmällisyydellä…
KVL: KIITOS!
VK: Joo, ainakin hän yrittää…
KVL: Minulla täytyy olla kauan sitten kadonnut saksalainen iso-iso-iso-isä…

Mitäpä tämä uusi rumpalinne? Miten se tapahtui ja miksi hänen edeltäjänsä lähti?
CK: No tuota…
KVL: Tämä on monimutkainen kysymys. Paljonko on aikaa…?
VK: Miten haluat lähestyä asiaa?
KVL: Haluatko kertoa miten tapasimme?
CK: EN!!!
KVL: Ok. Se miten tämä heppu löytyi tapahtui jotakuinkin näin. Vuonna 2008 meillä oli rumpali nimeltään Joe Letz. Hän soitteli Combichristissä. Nämä kaksi olivat lapsuudenystäviä ja molemmat mahtavia rumpaleita. Joe rumpaloi meille hetken, jonka jälkeen hän ”määräsi” meidät ottamaan Chrisin, koska meillä ei ollut vakituista rumpalia. Näin teimme ja…
VK: ...Aivan huippua! Meillä on jopa sama syntymäpäivä!

Wow. Sittenhän näin oli tarkoitettukin!
KVL: Olemme niinkuin todella tyytyväisiä uuteen rumpaliimme…
VK: Niinpä. Edellinen tyyppi oli toki taitava, mutta homma vain ei toiminut, joten jouduimme vaihtamaan.

Onko tällä kiertueella tapahtunut haavereita tai kepposia?
CK: pffft!! Joka ikinen hetki!
VK: Koko homma on vitsiä. (kaikki nauravat) Hankala kysymys, sillä koko ajan tapahtuu niin paljon! Lensimme tänne eilen New Yorkista. Palaamme sinne maanantaina. Sitten on vuorossa Kanada, takaisin Jenkkilään…
KVL: Emme ikinä tiedä mitä tulee tapahtuman. Energia on korkealla, olen pikkuisen humalassa, paljon tapahtuu! Ihmiset saavat pullosta joskus.
VK: Hän löi minua pullolla päähän…
KVL: Se oli vahinko!
VK: Berliinin keikalla.
KVL: Se oli muovipullo!
VK: Se oli lasipullo!
KVL: Muoviapas!
VK: Se oli hienoa. Seisoin vaan siinä… Sitten riitti ja kävelin pois lavalta!
KVL: Moskovasta ja Venäjästä puheen ollen, En ikinä unohda sitä, kun hyppäsin lavalta ja koko porukka lavan edessä väistyi. Tulin päälleni alas!
(kaikki nauravat)
KVL: Mutta täytyy sanoa, että venäläinen yleisö on ehkä aggressiivisinta koko maailmassa.
VK: Kyllä kyllä kyllä!!! Venäjällä on mahtava soittaa!

No, täällä teillä onkin haastetta. Suomalaiset ovat tunnetusti ujo, hiljainen ja varautunut yleisö.
KVL: Muistappa laittaa tuo haastatteluun mukaan.
(kaikki nauravat)
KVL: Minusta on hienoa kun haastattelija on pistävämpi kuin bändi!
KVL: Olen ollut huomaavinani että suomalaiset pitävät venäläisistä tosi paljon…
(kaikki nauraa)
KVL: Vähän sarkasmia tähän väliin…

Ja ruotsalaisia kanssa vallan rakastetaan.
KVL: En haluisi alkaa haastattelemaan sinua, mutta mikä tämä homma täällä on? Siis maathan on tosi lähekkäin…

Homma kumpuaa historiasta… Itsenäisyys ja identiteetti ovat täällä herkkiä aiheita.
VK: Joten se ei ole turhamaisuutta...

Yeah, täältä ette saa sellaisia tunteita...
VK: Niin, koska porukka on niin lungia…
VK: Me muutetaan tuo kaikki. Ihmiset aina sanovat meille (ilkeällä äänellä) “täältä ette saa irti mitään!” Myöhemmin samat tyypit sanovat – “Hitto! Nehän pieksevät pian toisensa!”
KVL: Joskus joidenkin maiden porukat tarvitsevat enemmän pientä kannustusta kuin toisaalla. Moskovalaiset eivät todellakaan tarvitse sitä yhtään (nauraa). He ovat heti valmiina tositoimiin!
VK: Aivan huippua. Venäläiset on ihan huippu sakkia. Tekisi jo mieli takaisin sinne.
KVL: Ja sama tilanne on myös Englannissa ja Saksassa. Katsotaan mitä saadaan aikaan tänä iltana näiden robottien kanssa.
VK: No paskat siitä! En tullut näin pitkää matkaa vain nähdäkseni ihmisten seisoskelevan. Minussa on munaa, joten katsotaan kuinka käy!
KVL: Tänään lähtee Helsingiltä neitsyys. Oletteko valmiina?!
VK: oh, Minä vien! Teen heistä hulluja ja niiden on pakko juoda lisää! Niin lähtee!
CK: Hän aikoo jakaa kolme koria kaljaa ennen toista biisiä!
KVL: Ihmetyksekseni olen huomannut, että muut bändit eivät ole tätä tajunneet. Koetankin näyttää tässä suuntaa. Yleisöä on helppo miellyttää. Jos annat heille ilmaista alkoholia, ne rakastavat sinua, piste!
VK: ha! Kuka tahansa rakastaa sinua, jos annat niille ilmaista viinaa.
KVL: No, minun tietääkseni olen ainoa joka sitä tekee tässä mittakaavassa. Se on jo mennyt siihen pisteeseen, että jotkut tietävät mitä tuleman pitää, tullen heti keikan alussa lavan eteen. He tietävät mitä tuleman pitää, että he juovat sen illan ilmaiseksi. Yritän vain saada sanan kiertämään, missä ikinä tämä haastattelu julkaistaankin – TULKAA SINNE VITUN KEIKALLE!! Lavan läheisyydessä ilmaisia juomia. Mitä muuta voi enää tarjota?!

Ok,tuosta tulee otsikko!
KVL: (nauraa) Loistavaa! Täydellistä!
CK: yeah, ensimmäisellä keikkalla jolla olin mukana, oli kaksi koria olusia, pullot valmiiksi avattuna ja ne hävisivät siitä noin 30 sekunnissa!
VK: Sanotaanpa näin. Loopy on koko ajan vaikeuksissa tuon takia. Keikkojen järjestäjät rähisevät aiheesta päivittäin. Huippu juttu. Hyvää kamaa!
KVL: Teen sen sinun takiasi!
VK: Ja minähän sitä joudun selittelemään!
KVL: (nauraa) Totta. Ne huutaa hänelle minusta. Mutta täytyyhän perinteitä kunnioittaa. Tämän hommanhan pitäisi olla rajojen ja sääntöjen rikkomista, että tekee juttuja joita ei saisi tehdä. Mutta kuten sanoin, jos näen sinut, saat kaljaa sisääsi tai päällesi.
CK: Ja sinun täytyy olla alaikäinen!
KVL: Ja ihan tiedoksi kaikille, tuon sanoi rumpalimme!

Onko bändillä joku missio?
KVL: No nyt minulla on!
VK: Yeah. Jollain kierolla tapaa, minulla on. Me ollaan tehty tätä jo melkoinen tovi, vuodesta 1995, ja ollaan silti melkoisen tuntematon retkue. Useimmat bändit olisi jo lyönyt pillit pussiin aikaa sitten ja tokaissut ”mitä vittua, en tee tätä enää”.
KVL: Kaikkea meille on tapahtunut…
VK: ...Mutta jostain syystä ihmiset ehdottavat meille juttuja, me lähdemme niihin mukaan ja niistä poikii uusia juttuja.
KVL: Se mikä pitää meidät timanttisina on se, että maailmassa on tietty määrä ihmisiä. Juuri sopivasti, että piipahtaa monessa paikassa ja saamme näin bändin pysymään hengissä. Eikä nyt huomioida sitä, että olemme psykoottis-masokistisia ja teemme mitä vain homman toimivuuden eteen. Silti hommahan tuntuu aina vain toimivan.
VK: Haluamme viedä homman seuraavalle tasolle, sillä haluamme elää vähän mukavammin.
KVL: Kyllä! Sillä kun puhumme seuraavasta tasosta, puhumme mukavuudesta.
VK: Ja ahneudesta.

 

Te siis haluatte myydä fanikamojanne, levyjänne ja haluatte ihmisten ostavan lippuja keikoillenne, mutta olette silti tuntemattomia.
VK: Kyllä! Me olemme underground-bändi, mutta miksi?
KVL: Olemme periaatteessa turhautuneita ahneita ihmisiä. Tahtoisimme olla turhantäkeitä ja rikkaita, mutta emme tunnu saavuttavan tuota.
VK: Mutta tahdon palata tuohon äskeiseen vakavissani: Miksi olemme undergroundia?
KVL: Totta kai.
VK: Kllä, Olemme tuntematon bändi, koska takanamme ei ole tyypillistä kansainvälistä musiikkimahtia niin kuin monella muulla bändillä, joilla on managerit, tunnettuus, musiikkivideot…

Niin, ei taida olla olemassa edes yhtään virallista HuG-musiikkivideota!
VK: Oikein! Tämä, koska kukaan ei ole antanut meille isoja rahoja videon tekoon.
KVL: Tuo on paskan jauhantaa. Syy miksi meillä ei ole videota, on se, ettemme ole koskaan sellaista tehnyt. Monet tekevät nykyään videon, saat ihmisiä tekemään videoita, eikä se ole kallista. Videon voi editoida itse iMoviella… Syy siihen että meillä ei ole videota, on se että olemme niin vitun keskittyneitä kiertämiseen. Enkä usko että se on tapa jolla ”siirrytään seuraavalle tasolle”. On oltava kaikkea. On oltava videot, oikea-aikaiset levyn julkaisemiset, rahoitusta kiertueeseen…
VK: Siinä on iso homma! Ihan liian iso kahdelle.
KVL: Tässä päästään asian ytimeen: Miksi videoita ei ole?
VK: Koska emme ole tavanneet henkilöitä jotka…
KVL: Tuo on tekosyy! Taas päästiin takaisin laiskuuteen! Piruvie, tuo on pelkkä tekosyy! Homma on niin että meillä pitäisi olla video, muttei ole, koska meillä ei niitä ole. Olemme niin keskittyneitä vain kiertämiseen ja levyn julkaisuihin, ettei olla kiinnitetty huomiota videon tekoon.
VK: Selvä. Ihan miten vaan. Meillä ei ole ollut tilaisuutta, emme ole tavanneet oikeita ihmisiä… Ja se maksaa hunajaa!
KVL: Niinpä. Kameran ja iMovien kanssa saa videon tehtyä. Emme vain ole näin tehneet. Syytä en edes osaa sanoa, koska video meillä kyllä pitäisi olla.
VK: Ei ole aikaa eikä taitoa… Kahdestaan emme siihen pysty! Tarvitsemme jonkun, joka sen tekisi ja tietäisi mitä tekee. Ja näihin ihmisiin ei olla vielä törmätty.
KVL: Tätä bändiä ohjaa mukavuuden tunne, jota tunnette juuri nyt ja minä tunnen sen myös.
VK: Sekö se syy on?
KVL: Luulenpa että pystymme tekemään oman videomme, ja varsinkin tämän haastattelun jälkeen, teemme sen. Kiitos. (nauraa)

Provikoita odotellessa…
KVL: Totta kai! Pyydä porukoitasi soittamaan minun porukoille ja päin vastoin.

Yeah...
KVL: Minulla ei ole ketään.

Edellistä aasinsiltana käyttäen, miten mielestänne musiikki taiteena ja kaupallinen menestys eroavat?
VK: Jos se on todella taiteellista, se on hyvää.
KVL: Minusta odotamme vain sitä, että ihmiset tajuavat meitä. Me olemme julkaisseet monta levyä. Yksi niistä, “Über Alles”, toi paljon ongelmia. Sitä ei jaeltu moneenkaan paikkaan. Monen mielestä se mustamaalasi meidät lopullisesti. Pelasimme itsemme niin sanotusti ulos monestakin jutusta. Mutta kun aika kuluu, asenteet rentoutuvat bändejä ja käsiteltäviä aiheita kohtaan, joten kaupallinen menestys on hyvä asia. Jos pelkästään sitä tavoittelee, saattaa käteen jäädä kehno tuote.
VK: Emme voisi tehdä sitä mitä nyt teemme, jos olisimme kaupallisesti menestyvä bändi. En usko että massat sallisivat sitä. Musiikkiteollisuus ei sallisi tätä hulluutta. Ne sanelisivat varmasti mitä saisimme ja mitä emme tehdä. Ja tiedätkös…
KVL: Luulen että massat rakastaisivat meitä jos saisimme heihin kosketuksen. Luulen myös, että pystymme koskettamaan heitä vain pienissä erissä ja homma jatkuisi… Ehkä video muuttaisi tämän.

Miten teidät otetaan vastaan Saksassa?
VK: Kmmm, upeasti. Tarkoitan, että ihan samaan tapaan kuin Usassa. Miten meidät otetaan vastaan Saksassa?
KVL: Kaksi peukkua pystyssä! Upeasti.
VK: Olemme vähän niin kuin kielletty hedelmä. He tulevat katsomaan vähän kuin…
KVL: Odotamme pääsevämme soittamaan kymmenien tuhansien saksalaisten eteen ja katsomaan mitä tapahtuu!
VK: Mennään vetäisemään Number 1 in Germany, sillä niin tapahtuu sen keikan jälkeen. Meidän fantasiamaailmassamme olemme ykkösiä Saksassa.

Kierrätte paljon USA:ssa. Riittääkö siellä teille yleisöä?
VK: EI!
KVL: Ei.
VK: Joillain seuduilla ehkä. Industrial-skene pienenee pienenemistään USA:ssa, mutta olemme enemmän metallia kuin Industrial/gootti//tanssibändi, joten meille se on vähän outoa. Me vain menemme keikalle sinne ja soitamme… Soitimme kerran Brooklynissä isoilla EBM festareilla. Siellä oli pelkkiä tanssibändejä ja me. Emme oikein sulautuneet joukkoon.
KVL: Minusta me juuri sovimme joukkoon. On hauska joutua semmoiseen seuraan. Minusta me edustamme vain sen lajityypin äärimetallia. On vaikeampaa saada yhteys metalliyleisöön, koska he ovat enemmän puritistisia.
VK: Soitimme viime vuonna hollantilaisilla festareilla. Siellä oli pelkkää metallikansaa. Pelkkiä nahkatakkeja ja pitkiä hiuksia. Pelkkiä deathmetal bändejä (murahtaa asiaankuuluvasti) ja me. Aluksi meitä katsottiin melko kieroon, mutta loppua kohden ihmiset alkoivat diggailemaan.
KVL: Me viihdymme kategoriassa helvetin laidalla, määritelemättöminä.
VK: Yeah...
KVL: Tarkoitan siis, että soitamme mielellämme metallifestareilla tai tämän tapaisissa jutuissa. Tämä industrial/gootti/mikäikinä, on meille paljon vaikeammin valloitettava yleisö. Me tulemme minne vain, jos pyydetään.

Kunhan he maksavat…
KVL: Juurikin niin! AHNEUS!
VK: Puhumme jatkuvasti ahneudesta!
KVL: Yeah!
VK: Olemme nälkäisiä, antakaa lisää!

Ettekö pelkää, että tällainen musiikki aiheuttaa aggressiivista ja väkivaltaista käytöstä?
VK: Ei.
(kaikki nauravat)
CK: Se on tavoite!
KVL: Se ON tavoite!
VK: Jos en näe verta ja suolenpätkiä, mietin että mikähän nyt on pielessä. Näin käy varmaan tänään! (nauraa)
KVL: On aina mukavaa, kun näkee yleisön reagoivan. Mutta kuten sanoit, tämä ilta on meille haaste. Sanoit että suomalaiset ovat varautuneita eivätkä näytä tunteitaan kovasti, joten katsotaan kuin käy kun me aloitamme. Se on aina hauskaa.
VK: Se saattaa muuttaa Suomen historian suuntaa.
KVL: Jos me saadaan goottiporukat tönimään toisiaan, olemme onnistuneet jossain.
(kaikki nauravat)
VK: Soitimme pari iltaa sitten New Yorkissa. Siellä meininki muuttui melkoisen väkivaltaiseksi. Porukat lentelivät monitoreita vasten ja huusivat…
CK: Yleensä sellaista ei siellä näe…
VK: Ei!
CK: Muistuu mieliin tämä kaveri, joka vain seisoi koko keikan ajan, ja huusi keuhkojen pohjasta (päästää viikinkimäisen huudon) “ARGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHH!!!”, 50 minuuttia putkeen, pelkkää “AAAAAAAARRRGGGGGGGHHHHHHHH”. Sitä oli mahtava katsella!
(kaikki nauravat)
VK: Se oli huippua! (nauraa)
CK: Melkein alkukantaista!
VK: Se oli! Porukat olivat niin peloissaan, että menivät pakoon salin perälle. Jengi tuuppi toisiaan hyppi lavalle ja pois… Jossain vaiheessa ihmettelin että minne porukat katosi?! Ei näkynyt kuin hulluja!
CK: (erittäin rauhallisella ja tyytyväisellä äänellä) Minä pidän.
KVL: Ja sitten ollaan menossa Mera’Lunaan. Siellä on tosi siisti käydä soittamassa, koska jengi on pukeutunut todella hienosti. Tosi upeeta. Olimme siellä viime vuonna hengailemassa…
VK: ...The Prodigyn kanssa...
KVL: ...Sitä jengiä on tosi hienoa katsella. Jos vielä saat tuon porukan repimään toistensa hiuspidennykset…
VK: Ottamaan New Rockit pois ja heittelemään niitä ympäriinsä…
KVL: (nauraa) Varsinkin silloin tulee sellainen onnistumisen tunne!
VK: Kaikki pääsevät käsiksi sisäiseen metalliinsa!
KVL: Haluamme nähdä heidän muuttuvan alkuihmisiksi.

Ja nyt pääsette kommentoimaan toisianne. Muutama kysymys bändikavereistanne.
KVL: Ok, Tästä lähtee.
VK: Voi perse!!
CK: Yeah, urpoja koko sakki.
(kaikki nauravat)

Hyvä, mutta antakaas kun esitän kysymyksen ensin! Mikä on ärsyttävintä Vas Kallasissa?
KVL: Voi perse!
VK: Kuka haluaa vastata?!
KVL: Onko sille edes sanaa? Saksalaisilta varmasti löytyisi. On niin monia asioita, ettei nyt osaa sanoa vain yhtä.
VK: ANNA TULLA!!!
KVL: Meikäläinen on ihan ymmällään. En osaa rajata vain yhteen. Okei, tässä on yksi ihan pieni vaan… Hitto kun te journalistit saatte meidät tappelemaan! Me haluamme, että yleisö on toistensa kimpussa. Te haluatte, että me käydään toistemme kimppuun! (nauraa)

Voi voi. Tämähän meni ihan perheterapiaksi!
KVL: Niinpä!
VK: Ok tohtori. Kakista ulos. Mitä se oli!?
KVL: Ok, Hänellä on taipumus… Hän on todella pakkomielteinen fanikamojen suhteen. Siinä määrin, että se on pelottavaa. Hän ei tykkää virittää soittimia, mikä on tosi punk ja jees, mutta se saa minut hulluksi. Lisäksi minusta parturi olisi paikallaan. Mitäs muuta!? Täältä kyllä pesisi!! (kaikki nauravat)
KVL: Hän kysyi, pakkohan siihen on jotain vastata. Suihkussakin voisi käydä useammin kun kerran viikossa! Siinä minun mielipiteeni.
VK: Älä jauha paskaa!
KVL: Se oli vain minun mielipiteeni. Nyt jonkun muun vuoro.
VK: Ensinnäkin, Pakkomielteeni fanikamoihin johtuu siitä, että se kuuluu vastuualueeseeni. Jos minä en niitä hoitaisi, niitä ei hoitaisi kukaan.
KVL: Ai niin. Hän myös puolustelee itseään erittäin helposti. Hän ei osaa ottaa meidän rakentavaa kritiikkiämme.
VK: Ja sinä olet vain kateellinen, koska et osaa puolustaa itseäsi! Koska et osaa olla järjestelmällinen. Ja loput on samantekevää.

Kertokaapa sitten oudoin asia Chrisistä.
CK: Voi paska.
(pitkä hiljainen tauko)
VK: (ujolla ja hiljaisella äänellä) En tunne sinua vielä niin hyvin...
KVL: Koittakaa!
VK: Ei ole tiedossa mitään outouksia vielä.
KVL: Luulen että hän on erittäin kiinostunut eritteistä.
CK: !!!??!
VK: Kaikki on yhtä scheissenhosea! Hän kertoo tarinoita nosenhosesta ja scheissenhosesta!
CK: Tykkään keksiä saksalaisia sanoja. Olen nähkääs vähän kateellinen siitä että… Tarkoitan, että olen ainoa saksalainen ja haluan puhua saksaa ja haluan olla saksalaisempi kuin vain saksalainen, ja tässä on itua! Eikö?
VK: Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa herra Klingistä.
VK: Outoja asioita herra Klingistä? Yksi voisi olla että hänen on pakko juoda noin 10 pulloa vodkaa, ennen kun hän menee lentokoneeseen. Se menee joskus niin naurettavuuksiin, että hän istuu ja huutaa koko kahdeksan tuntia (tekee pelottavan äänen) – ”ba-ba-ba-ba-ba!!!”. Jälkeenpäin ei mitään muistikuvaa!! Aivan huippua.
KVL: Hän vetää lärvit outoina hetkinä ja oudoissa paikoissa. Lentokone on yksi niistä.

Pelkäätkö lentämistä?
CK: Olen kauhuissani sen takia.

No hyvä. Olet oikealla alalla sitten.
(kaikki nauraa)
CK: Lennän jatkuvasti, mutta silti se pelottaa edelleen.

Eikä kauniiden lentoemäntien armeijakaan pysty hillitsemään lentopelkoa?
CK: No ne tyypit suorastaan rakastavat minua!
(kaikki nauravat)
KVL: Kun lennämme, oletamme että meidän pitää maksaa olusemme, mutta Chris menee jonnekkin, ja palaa ilmaisten kaljojen kanssa, joita on saanut.

Kertokaapas sitten joku romanttinen puoli Loopystä.
(kaikki repeävät nauramaan)
VK: (teeskentelee oksentavansa) Siinä vastaus!
KVL: Olkaapas nyt!
VK: Se oli juurikin totta! Se on minun vastaukseni (toistaa oksennus pantomiimin) Tuossa tyypissä ei ole pientä atomin osaakaan romanttisuutta!
KVL: Olen eri mieltä!! Saanko olla eri mieltä!?!?!?!?
VK: Ei yhtään, nolla, zero!!! (hyppä ylös vahvistaakseen sanojaa käsillään) NADA, nichts, gar nichts!!!
CK: Kun soitimme Ohiossa, siellä oli paskaa lattialla.
VK: Miten se on romanttista?! Paskoa lattialle?! Haloo?!
CK: (nauraa) Niin hän todellakin teki!
KVL: Saanko edes selittää puolustukseksi?!
VK: ET!!! Sinulla oli jo vuorosi minun suhteen.
KVL: Ensinnäkin kyse oli romanttisista puolistani eikä lattialle paskominen ole sitä.
VK: Sinussa ei ole romanttisuude hiventäkään. En näe sellaista sinussa.
KVL: Minun aurani on vaaleanpunainen, mitä muuta romanttista haluat. Paitamyyjämme mukaan minulla on iso vaaleanpunainen pilvi ylläni ja koitan saada kiinni jotain saavuttamatonta. Mikä on romanttisempaa kuin se!? Seuraava kysymys.

Mikä on elämän tarkoitus?
KVL: Olla jotain mitä ei ole?
VK: Näetkö? Kusipää. Rakkaus on henkinen tunne joka ilmenee ilman mitään syytä, etkä sinä pysty sitä hallitsemaan.

...mutta kysyinkin ELÄMÄSTÄ, en rakkaudesta.
KVL: (nauraa)
VK: Ai elämästä… Mikä se kysymys olikaan?
KVL: Mikä on elämän tarkoitus?
VK: oh...
(CK nousee ja lähtee)
KVL: Rumpalimme poltti päreensä tuon kysymyksen takia ja lähti.
CK: Tulen juuri takaisin.
KVL: Vastaan siis hänen puolestaan tähän. Hän olisi sanonut että elämän tarkoitus on grillata ja rokata. Elämän tarkoitus? Miksi olemme täällä? Onko sillä tarkoitusta?
VK: Ei sillä ole tarkoitusta. Jokainen hetki vain on mitä on. Se on elämää joten se täytyy hyväksyä. Sellainen se minulle on. Kai se voisi olla selviytymistä, terveyttä ja sitä hommaa jota onneksi kutsutaan. siinä ne.
KVL: Tuo oli tosi itsekeskeinen näkökanta.
VK: No enpä tiedä mikä elämän tarkoitus on.

No osaatteko sanoa, oletteko onnellisia?
KVL: (nauraa) Keneltä kysyt?
VK: (todella totisena) Joskus, mutta en aina. Olen onnellisimmillani kun matkustelen, mutta kun en sitä tee, en ole niin onnellinen.
KVL: Sanotaanpa näin, että nyt olen onnellinen. Istun mukavalla sohvalla. Juon kaljaa. Kaikki jotka tällä on, on tullut katsomaan meitä ja sinua kiinnostaa mitä meillä on sanottavaa…

Ei. Työtähän tämä vain on. Pomo käski tulemaan...
KVL: (nauraa) “Teen vain työtäni, en ole kiinnostunut teistä pätkääkään”. Mutta olet silti täällä, ja tyypit näytätte hyviltä ja tuoksutte hyvälle.
VK: Yeah, juuri nyt olen onnellinen. Olen täällä ja kaikki menee hyvin!
(CK tulee takaisin)
KVL: Mikä on elämän tarkoitus?
CK: Mennä naimisiin, saada lapsia ja maailmanrauha.
(kaikki nauraa)
KVL: Hän on tosissaan. Hän on hullu!
CK: Ei. Luulen että elämän tarkoituksella tarkoitetaan asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, joten nauti niistä.
(taustalla soi pianolla soitettu hidas instrumentaali)
KVL: Kuulostaa todella hienolta, pianon soinnut taustalla. Oli tosi huippua kun lähdit äsken, sanoin että vastaan puolestasi elämän tarkoitus kysymykseen, ja sanoin että sinulle se on grillaaminen ja rokkaus. Nyt kuitenkin sanot tuollaista, kuin kosteaa persettä.
CK: Kostuiko perseesi tuosta?!
KVL: Elämä on epätoivon pyörre, täynnä lyhyitä hetkiä epätodellista toivoa, alati mustenevassa universumissa.
VK: (innostuneella äänellä) Todellakin!!! Ensimmäistä kertaa tämän helvetin haastattelun aikana olen kanssasi samaa mieltä.

No mutta maailmahan loppuu kahden vuoden päästä, joten ei sillä nyt niin väliä ole?
VK: Todellakin. Ja jos ei lopu, se nyrjähtää jotenkin ja me kaikki ollaan ihan (esittää horjuvansa) “woaaaaaaahhh!!!” – “Mitä tapahtu?!” – “En mää vaan tierä!” (nauraa)

No niin, se siitä sitten!
KVL: Me tehtiin se???
VK: Selvisimme!!!!!!!!
KVL: (voitokkaalla äänellä) Me tehtiin se. Jälleen yksi onnistunut haastattelu!
VK: TAAS meni vituiks!
KVL: (nauraa) Looserit! Se teidän pitäis laittaa siihen otsikkoon – “Hanzel und Gretyl = LOOSERIT!”
CK: En malta odottaa, että kun mennään lavalle, jengi huutaa kuorossa “LOOSERIT!”

 

Epilogi. Ujoiksi ja aroiksi pelätyt suomalaiset villiintyivät jo esiintymisen ensimmäisen kappaleiden aikana, mitä yhtyekin lavalta hämmästeli. Eikä yleisö väistänyt keskuuteensa loikkaavaa Von Loopyä.

 

Lisätietoja: http://www.hanzelundgretyl.com/

 

Teksti: Marina Sidyakina
Valokuvat: Julia Sheremetyeva
Apuna: Jussi Kamppi

Lumonetti kiittää Harri Proteusta journalistiemme avustamisesta.