20.09.2007 15:14
Haastattelussa Nightwishin Tuomas Holopainen
Nightwish on nykyään Suomen suurin musiikkivientituote, joka kilpailee huomiossa itsensä Lordin kanssa. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan tasoissa, sillä juuri nyt kaikkien silmät ovat kääntyneet Nightwishin suuntaan. Uusi levy Dark Passion Play julkaistaan ensi viikolla ja kiertue starttaa lokakuussa. Yhtyeen tapahtumia seuraavat pienimmätkin päivälehdet. Suurin kysymys on kuitenkin se, että mikä voima vie hommaa eteenpäin? Laulaja vai säveltäjä?
Keskittykäämme Nightwishin tärkeimpään henkilöön: ilman Tuomas Holopaista meillä ei olisi sen enempää Nightwishiä kuin mitään puhuttavaakaan. Toisaalla suurin osa suomalaisesta mediasta raportoi uuden levyn tiimoilta, uudesta laulajasta, odotuksista ja yhtyeen murroksesta, mutta me halusimme tavata miehen tämän kaiken takaa. Ensimmäiseksi Tuomas Holopaisesta näkyi vanhan merimiehen hymy ja lävistävä katse - sen jälkeen yllättävän iloisella tuulella ollut Tuomas astetta poikkeuksellisemmaksi henkilöksi. Ja sitten tämä ujo poika, jokaisen goottitytön unelma, kertoi rauhallisella murteellaan niin juomamieltymyksistään kuin unelmiensa naisesta.
Moi, mitä kuuluu?
Ei kummempia. En vaan ole herännyt vielä, mutta eiköhän se tästä.
Tapahtuiko eilen jotain erikoista?
Ei ihmeitä. Treenattiin bändin kanssa. Menin itse asiassa nukkumaan jo kymmeneltä.
Mitenkäs bändi? Valmistaudutte levyn julkaisuun ja
kiertueeseen?
Noo… kaikki sujuu oikein jouhevasti… Tai siis kaikki vaikuttavat todella innokkailta, jopa vähän pelokkailta siitä miten keikat tulevat sujumaan. Anette pärjää harjoituksissa todella hyvin. Bändi on edelleenkin ihan pihalla, mutta onhan tässä vielä vähän aikaa (naurua)…
Uuden levyn kappaleista Eva koskettaa minua eniten. Mitä voit
kertoa kappaleesta?
Olen aina kirjoittanut kappaleita lapsuudesta, vilpittömyydestä ja lapsuuden onnellisuudesta, joten tällä kertaa ajattelin tehdä kappaleen lapsuuden kääntöpuolesta. Evan takana ei ole todellista tarinaa, hän vain on tyttö, jota kiusataan koulussa. Hän on kaikkein vilpittömin, täydellisin ihminen jonka voit kuvitella, joka menee kouluun joka päivä tietämättä mitä päivä tuo tullessaan. Surullinen pikku tarina.
Mutta sinulla ei ole vastaavia omakohtaisia kokemuksia?
Ei, mutta olen nähnyt sellaista. Minua ei ikinä kiusattu, niin sanoakseni.
Puhutaanpa vielä lapsuudesta. Olet aina kertonut miten täydellinen
oma lapsuutesi oli, maalla asuen ja kasvaen. Mutta toisaalta, eikö lapsille olisi tärkeää myös
kasvaa sosiaalisemmassa ympäristössä, toisten lasten kanssa?
Totta kai myös se on tärkeää. Lapsuudessani on myös tällainen puoli. Minulla oli paljon kavereita koulussa lapsena.
Olet myös sanonut ettet mielelläsi selittele laulujen ja levyjen
nimien tarkoituksia, mutta uusien kappaleiden joukossa on joitain hyvinkin selvän viestin
lähettäviä, kuten Bye Bye Beautiful…
Kyllähän niistä voi kertoa, mutta en halua selittää niitä sana sanalta. Eihän se ole mikään salaisuus, että Bye Bye Beautiful kertoo Tarjasta. Se on meidän jäähyväislaulumme hänelle. En osaa sanoa mistä nimi tuli. Se vain tuli. Kappale on tehty hyvillä mielin. Kappalehan voisi olla nimeltään Bye Bye Ugly One, mutta sehän olisi ollut kovin loukkaava (naurua).
Vanhemman Ever Dream -kappaleen lopussa on mainittu lopussa, että
siinä kerrotaan kahdesta unelmastasi, joista toinen toteutui. Entä toinen?
Ei koskaan (naurua) ei…
Onko totta, että nauhoitatte uudelleen Angels Falls First -levyn
Anetten kanssa?
Ei. Se on vain huhu. Me emme aio nauhoittaa vanhoja levyjä uudelleen, se on varmaa. Ehkä joistakin vanhoista kappaleista nauhoitetaan live-versioita, esimerkiksi bonusbiiseiksi, mutta ei mitään studiossa.
Mikä on seuraava single ja video?
Bye Bye Beautiful. Se on aika yllätyksellinen, jotain mitä et olisi ikinä odottanut näkeväsi Nightwishin videolla. Se on aika shokeeraava, kaikki sen nähneet ovat olleet ihan että "mitä vi***a". Ja tiedätkös, minusta se on aika ironinen. Se myös on tavallaan hauska, vaikkakaan ei minun oma suosikkivideoni.
Millainen mielentilasi oli, kun sävelsit uutta levyä?
No… Katkera, todella todella surullinen, synkkä…
Oletko jo päässyt siitä yli?
Yeah!!! (todella iloisesti) Se on oikeastaan hauska juttu, sillä kaikki levyn kappaleet on sävelletty jo vuonna 2005 ja alkuvuodesta 2006. Tuolloin ajattelin asioita aivan eri tavoin. Nyt tuntuu todella oudolta harjoitella Poet And The Pendelumin tai Bye Bye Beautifulin kaltaisia kappaleita, koska en pääse enää samaan fiilikseen. Nyt kappaleet kuulee tavallaan ulkopuolisen korvin. Mutta vaikka fiilikset ovatkin sittemmin muuttuneet, niin voidaanhan me soittaa näitä ralleja joka tapauksessa edelleen.
Parin viime vuoden aikana on tapahtunut monia asioita. Isoja
muutoksia. Tuntuuko sinusta, että olet kehittynyt siinä samalla ihmisenä ja muusikkona?
Asiat ovat muuttuneet itse asiassa hyvin vähän. Muusikon sielu, minun henkilöni, ei ole juurikaan muuttunut. Olen muuttunut ehkä hieman kyynisemmäksi, pystyn ottamaan tiettyjä asioita enemmän huumorin kannalta enkä loukkaannu niin helposti. Vuoden 2005 mediapyöritys oli hyvä koulu tässä mielessä. Ehkä olen myös pikkuisen avarakatseisempi enkä ota asioita niin henkilökohtaisesti ja vakavasti. Mutta ujous ja itsetunto-ongelmat ovat silti siellä. Ehkäpä uskon itseeni hieman enemmän, mutta vain hieman.
Mitä sitten kaipaisit yhä elämääsi?
Sanotaan vaikka, että tasapainoa… (pitkä tauko). Tuntuu siltä, kaikki asiat pyörisivät sisälläni ylös alas, mutta toivoisin että ne asettuisivat tasapainoon. Tai että osaisin antaa itselleni anteeksi sen, etten ole täydellinen kaikin puolin. Olen myös kovin kärsimätön, joten kärsivällisyys olisi hyve, jonka haluaisin omata. Kaiken kun pitää tapahtua tässä ja nyt, niin kuin pikku lapsilla, joten…
Mitä ajattelet lavalla, esiintyessäsi?
Lavalla tuntee olevansa kuin omassa mikrokosmoksessaan. Sitä todella eläytyy kappaleisiin, niitä vain soita vaan niihin uppoutuu. On kuin aivan eri maailmassa. Ei sitä tule juurikaan ajateltua. Tykkään soittaa silmät kiinni, koska yleisöä katsellessani muutun paskanjäykäksi. Tämä tietenkin riippuu siitä missä soittaa ja mitkä fiilikset ovat. Yleensä keikka on kahden tunnin pakomatka omaan pikku maailmaan, parhaillaan se on valtava yhteinen yleisön ja bändin orgasmi.
Kumpaa arvostat enemmän, tekemisen prosessia vai
lopputulosta?
Ehdottomasti tekoprosessia. Se on asia, joka täytyy aina muistaa. Olemme tehneet tätä levyä 10 kuukautta studiossa. Sitä vain odottaa sitä päivää, kun valmis paketti ja masternauha ovat kädessä. Olo on helpottunut aina sen tapahtuessa, "vihdoinkin se on valmis". Mutta sitten iskee depressio. "Joko se on ohi?" - eli matka on aina palkitsevampi kuin saapuminen. Muistappa se.
Levynteosta puhuttaessa, mikä oli paras ja mikä huonoin
tuntemuksesi tätä levyä tehdessä?
Hmm… Monella tapaa tämä oli helpoin levy näistä kaikista. Tarkoitan, että missään vaiheessa ei tullut henkistä jumitusta, kemiat toimivat koko ajan, kaikki olivat todella itsevarmoja. Joten vaikka kyseessä oli iso projekti, se oli tosiaan helpoin. Meillä oli myös todella hauskaa studiossa. Mieleen ei tule mitään huonoa…
Ehkä enintään se fakta, että siihen meni niin paljon aikaa. Eli ikävintä oli ehkä se, että olin naimisissa näiden kappaleiden kanssa kaksi vuotta. Ajattelin niitä joka päivä, joka hetki. Kun vihdoin sain masterin käteen, niin en saanutkaan siitä irti yhtään mitään ensimmäisellä kuuntelukerralla. En pystynyt sen jälkeen kuuntelemaan levyä moneen viikkoon. Siihen meni jonkin aikaa, mutta nyt pystyn jo kuuntelemaan sitä ja hyvältä tuntuu.
Pystyitkö pitämään lomaa studiosessioiden jälkeen?
Sain pidettyä viikon, muutama viikko sitten. Ehdin viimein muuttaa uuteen talooni.
Millainen se on?
Se on hieno (hymyilee). Se on ensimmäinen oikeasti omistamani asunto. On todella hienoa omistaa viimein jotain omaa. Hinkua varsinaiselle lomalle lähtemiseen en kuitenkaan koe kovin usein. Muusikkona en ole oikeastaan ikinä töissä enkä sen enempää koskaan lomallakaan. Näiden välinen raja on hauras.
Ja sitten jotain aivan muuta. Tässä on muutamia esineitä. Valitse
niistä muutamia, jotka merkitsevät sinulle jotain. Kerro sitten mitä ne merkitsevät tai edustavat
sinulle.
Korissa oli naamari, kääpiöfiguuri, Disneyn Kaunotar ja Hirviö -figuuri, viiden euron
seteli, Oceanborn-cd, kompassi, pieni viskipullo, nahkaruoska, teepussi, vanha mustavalkovalokuva,
neula ja lanka sekä avain.
Eli ihan mitä mieleen tulee? No, nuo kaksi (kääpiöfiguurit) herättivät heti huomioni, koska äitini kutsuu minua aina omaksi pikku kotitontukseen. Eli aina kun tulen kotiin mistä tahansa, odottaa huoneessani yleensä kortti, jossa lukee "tervetuloa kotiin pikku kotitonttuni". Minusta se on aika söpöä. Rakastan häntä, hän on mahtava! Rakastan tällaisia haltia- ja fantasiahahmoja.
Tämä toinen tonttu on kokki, toinen huolehtii
itsestään.
Kyllä vain. Tykkään tehdä ruokaa ja syödä… Tosin en pidä itsestäni kovinkaan hyvin huolta. Värjään hiukset aika ajoin ja laitan vähän kajalia, mutta siinäpä se sitten paljolti onkin.
Seuraavan esine on ehdottomasti tämä, viskipullo. Näet, kun mennään viinaksiin, niin viski on ehdoton lempijuomani!
Millainen viski?
Skotti, mallasviski. Belantines on sekoitettu viski, joka on ihan ok. Mutta pidän Laphroaigista, Lagavulinista ja Ardbegista. Kaikista voimakkaasti savunmakuisesta tavarasta. Se on parasta.
Ja juot ne raakana?
Totta kai! Ei jäitä eikä kokista. Jos haluaa viskikolan kannattaa käyttää Bourbonia, kuten Jack Danielsia tai Jim Beamiä. Mutta ikinä ei kannata sotkea kokista mallasviskiin, se on rienausta!
Mitä sinulle tapahtuu kun juot?
Tulen humalaan (nauraa)! Tulen hieman puheliaammaksi, hieman sosiaalisemmaksi ja vähän avarakatseisemmaksi, mutta en ikinä aggressiiviseksi. Sellainen en ole. Vain puheliaammaksi.
Löytyykö mitään hauskoja kännimuistoja?
Totta kai, kelläpä ei olisi (nauraa)! Joskus kun on poikain kanssa ja humaltuu, niin sitä vain jostain syystä päätyy nakuilemaan, joskus julkisella paikallakin. Se on jälkeenpäin hiukan noloa, kun ei tiedä missä vaatteet ovat…
No, kaikillehan noin on käynyt…
Niinpä! Mitäs muuta täältä löytyy? Tämä (kompassi) muistuttaa minua vaeltamisesta, joka on ehkä lempiharrastukseni. Tuntuu todella pahalta, etten ole ehtinyt tänä syksynä vaellusretkelle. Se on aina ollut minulle henkireikä. Kuin psyykkistä ja henkistä puhdistautumista. Tänä vuonna siihen ei vain ole ollut aikaa, joten en tiedä miten nyt pärjään.
Mihin yleensä menet vaeltamaan?
Suomen Lappiin. Kuusamo, Karhunkierros, olen käynyt Suomessa melkein joka paikassa. Yleensä vaellan metsässä viidestä päivästä viikkoon, 5-6 yötä ja 50-80 kilometriä.
Kalastatko ja metsästätkö vaeltamisen lisäksi?
En ikinä kalasta tai metsästä. Vaellan vain. Se on parasta. Joskus meillä on teltta, mutta pidän enemmän mökissä yöpymisestä.
Mutta telttahan on romanttisempi. Kaikki ne äänet ja olet
lähempänä luontoa…
Totta, mutta myös mökissä voi olla romanttista. Ja se on helpompaa. Rakastan luontoa. Rauha ja hiljaisuus. Rakastan myös fyysistä rasitusta. Pitää olla rättiväsynyt ja jokaista lihasta pitää särkeä, kun vihdoin pääset leiritulelle. Tunnet päivän kävelyn rasituksen jaloissa, se on paras tunne ikinä. Viikon vaelluksen jälkeen palaat hotelliin ja suihkuun. Vaelluksen aikana ei saa missään tapauksessa käydä suihkussa. Pitää olla likainen ja hikinen. Rakastan sitä, se on minun juttu!
Ja mitäs sitten?… Otanpa tämän (Disney-hahmo), kaikkihan tietävät, että olen mieletön
Disney-fani ja Kaunotar ja Hirviö suosikkini Disneyn elokuvista. Tunsin aina olevani samanlainen
kun Hirviö, sisällä jotain mätää mutta hyvä sydän. Ruma ulkoapäin, kaipaa täydellistä naista.
Luulenpa, että minun täydellinen naiseni tässä maailmassa on Belle. Muut unelmoivat malleista tai
Pamela Anderssonista, mutta minä unelmoin Bellestä. Luulenpa että hän on kaunein ikinä - ja hän on
myös mukava hahmo. Ottaisin hänet jos saisin tilaisuuden .
Mitenkäs raha?
Raha (viiden euron seteli). Enpä tiedä. Olen todella huono rahahommissa. En edes tiedä paljonko minulla sitä on tai mitä tienaan, En tiedä meidän keikkapalkkioistamme tai paljonko saamme rojalteja. Eihän tätä pitäisi sanoa ääneen, mutta en vain oikeasti tiedä. Isäni huolehtii näistä asioista. Mutta joskus tietämättömyys on kultaa, kun sinun ei tarvitse huolehtia moisista.
Toisaalta kuitenkin nolottaa pikkaisen, kun olen raha-asioissa niin huono, mutta kun vain olen. Tuo maailma ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Vaatii ponnisteluja mennä edes pankkiin ja hoitamaan vakuutusasioita tai mitä tahansa hommia, tiedäthän. Mutta joillakin ihmisillä, kuten rumpalillamme, raha-asiat ovat toinen luonto. Hän tykkää pelata rahan kanssa. Se ei tee hänestä ahnetta, mutta on hyvä että meillä on yksi kaveri, joka tajuaa näistä asioista jotain.
Entä muut yhtyeen henkilöt? Mikä on ihanin asia
Anettessa?
Hän on todella avoin ihminen. Hänellä on tarttuva hymy ja hahmo. Hän eroaa siinä bändin muista kavereista ja onhan hän myös todella kaunis.
Eli te muut ette ole niin avoimia ja helposti
lähestyttäviä?
Näin on. Hän tuokin bändiin tasapainoa olemalla niin avoin. Hänet saa helposti hymyilemään ja nauramaan.
Uskotko että hänen ulkomaalaisuutensa vaikuttaa asiaan?
Ei millään tapaa! Me kaikki omaamme kuitenkin saman pohjoismaisen, jopa hieman melankolisen ajatusmaailman.
Mikä on romanttisin asia Empussa?
(Nauraa, sitten pitkä tauko) Hän on todella hyvä kuuntelija. Emppu kyselee aina, että miten menee ja "onko sydänsuruja, kertoisitko niistä?" Hän on todella epäitsekäs ja rehellinen. Hän todella kantaa huolta ystävistään ja heidän voinnistaan.
Eli hän on hyvä psykologi?
Kyllä. Todella hyvä.
Mikä on oudoin asia Jukassa?
Hän on viimeistä luuta myöden kasvissyöjä. Hän ei käytä nahkavaatteita, hän ei syö kalaa tai kanaa. Munia kyllä, muttei mitään joka on joskus hengittänyt. Hän on todella tarkka tästä.
Mikä sinussa on ärsyttävintä?
Ehkä malttamattomuus, tahdon kaiken kerralla ja se voi olla vähän ärsyttävää.
Mikä on hauskin asia Marcosta?
Hauskin asia Marcossa (pärisyttää "R".ää)… Hän on hyvin verbaalinen ihminen. En tiedä miten hän sen tekee, mutta hänellä on hyvä tilannehuumorin taju. Esimerkiksi keikoilla, yleisölle puhuessaan, meininki saattaa välillä mennä ihan ylettömän hauskaksi. Tosi pari kertaa se on mennyt vähän överiksi…
Mitä hän teki?
Meillä oli tapana soittaa Megadethin Symphony Of Destruction Amerikan kiertueella ja hän kommentoi ilkeästi joistain heidän poliitikoistaan. Sanoin hänelle, ettei sellainen ole Nightwishin juttu, jätetään moinen paasaaminen U2.lle ja System Of A Downille.
Jos voisit syntyä uudestaan joksikin toiseksi ihmiseksi, niin
keneksi?
Walt Disney, Tahtoisin tietää että onko hän niin hyvä ihminen, jollaiseksi olen hänet aina kuvitellut.
Millaisena miehenä pidät häntä?
Täydellisenä nerona, aidosti viaton ja lapsenomainen. Ehkä en haluaisi tavata häntä, sillä jos hän ei olisikaan sellainen joksi hänet olen kuvitellut, se romuttaisi illuusioni ja tekisi minut surulliseksi.
Oletko kokenut "läheltä piti" -tilannetta?
Kerran. Nukahdin rattiin. Vuonna 2004 olimme juuri palanneet kiertueelta ja lentokone oli laskeutunut. Autoni odotti kentällä. 20 kilometrin jälkeen nukahdin ja muistan heränneeni kun kaverit huusivat että "Herää herää!! Nukutko?". Auto oli jo ajautunut vastaantulevien kaistalle ja edessämme 30 metrin päässä oli auto. Jos olisin herännyt sekuntia myöhemmin….
Kohtaloa! Jos moiseen uskot…
Olen hyvin skeptinen noiden asioiden suhteen. Elämänfilosofiani on, että uskon kaikkeen, että kaikki on mahdollista, mutta minulla ei ole kovinkaan vahvaa uskoa. Voi kun olisikin. Toivoisin että minulla olisi esimerkiksi vahva usko Jumalaan, mutta minulle se on fifty-fifty-tilanne. Kyllä tai ei. Ja se pätee kaikkeen.
Uskotko että sielulla voi olla ikä?
Sielulla?! (pitkä tauko) Sama vastaus. Ehkä… Vaikea sanoa.
Pystytkö nauramaan itsellesi?
Kyllä - ja siinä olen todella hyvä! Joka aamu herättyäni katson peiliin ja nauran. Naureskelen myös Nightwishille. Tässä olen todella hyvä.
Mitä lisäisit seitsemään kuolemansyntiin?
Suvaitsemattomuuden. Minusta se on suurin syöpä maailmassa.
Oletko onnellinen?
Kyllä olen. Rakastan elämää ja minusta maailma on kaunis paikka. Minua on siunattu niin monella hyvällä asialla, että olisin kiittämättömin tyyppi maailmassa jos en olisi onnellinen.