01.12.2009 09:37

Elo Pohjantähden alla on rankkaa

Täällä Pohjantähden alla perustuu Väinö Linnan samannimiseen romaanitrilogiaan, joka on yksi suomalaisen kirjallisuuden tärkeimmistä teoksista. Tarina herättää henkiin värikkään ja väkevän aikakauden maailmanhistoriassa 1800-luvun lopulta, 1950-luvulle. Sen tarkkanäköinen ihmiskohtaloiden kuvaus on riipaisevan koskettavaa ja syvästi inhimillistä.

Suomen lähihistorian dramaattisimmista kohtalonhetkistä kertovan romaanitrilogian Täällä Pohjantähden alla elokuvaversio sai olla rauhassa 41 vuoden ajan, kunnes peloton elokuvaohjaaja Timo Koivusalo päätti ottaa aiheen uudelleenkäsittelyyn. Veto oli rohkea, sillä Edvin Laineen ohjaamaa elokuvaa on pidetty koskemattomana. Yli 40 vuotta sitten ilmestynyt versio on yhä Suomen kolmanneksi katsotuin elokuva 1 020 000 katsojallaan, eikä potentiaalisia uhkaajia ole vuosien saatossa juuri ilmestynyt. Uudemmista elokuvista vain Olli Saarelan Rukajärven tie (425 894 katsojaa) sekä Aleksi Mäkelän Pahat  pojat (614 757) ovat yltäneet suhteellisesti koviin katsojalukuihin. Koivusalon toistaiseksi menestynein ohjaus on ollut Irwin Goodmanista kertonut Rentun ruusu 350 731 katsojallaan.

Kansa nousee sorron alta 

Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että Koivusalon leffa iskee teattereihin juuri itsenäisyyspäivän aattona. Kansallishenki ja itsenäisyys ovat vuosi toisensa jälkeen kovaa valuuttaa. Täällä Pohjantähden alla iskee tuon hengen syvimpään hermoon tunkeutumalla raastavasti suomalaisia traumatisoineeseen kansalaissotaan sekä sitä edeltävään skismaan torppareiden ja talonpoikien välillä. Koivusalon uusi versio kulkee hyvin pitkälle alkuperäisen sovituksen jalanjäljissä. Poikkeuksiakin on. Koivusalon versiossa väkivalta on fyysisempää, ankeus käsinkosketeltavampaa ja kohtausten tunnelma autenttisempaa. Edwin Laineen versiossa Laurilan perheen häätö kuvattiin silkkihansikkain, kun taas Koivusalo vyöryttää kohtaukseen Anttoon (Topi Salmela) ja Aliinan (Eija Vilpas) vähämielisen lapsen lisäksi aimo annoksen paljasta persettä. Shokkielementti toimii monella tasolla, raahaten katsojan yhä syvemmälle ajan ankeuteen. Koivusalon kuvaus on Lainetta ronskimpaa, jos kohta siellä täällä viljelty musta huumori (Oiva Lohtanderin mainiosti näyttelemän Mellolan heittolaukaukset) on tallella.

Uusi versio kuvaa sortoa väkevästi

Nykypäivän Suomi käsittelee kaikkein heikoimmissa asemissa olevia kansalaisiaan ainakin yhtä välinpitämättömästi kuin Koivusalon antaumuksella alleviivaamat talonpojat torppareitaan. Pohjantähden politikointi peilataan Koskelan Akselin (Ilkka Koivula) poliittisen heräämisen kautta. Siinä missä Akselin isä Jussi (Risto Tuorila) kumartelee nöyrästi Pappilan selkärangatonta kirkkoherraa (Hannu-Pekka Björkman), Akseli kokee vääryydet koko sydämellään nousten lopulliseen taistoon luokkatyranniaa vastaan. Vaikka Koivusalon versio elää alkuperäisen teoksen ehdoilla, sorron ja sodan vimmaisen kuvauksen alta pilkistää eriarvoistuvaa nyky-yhteiskuntaa kritisoiva sanoma. 

Koivusalo pitää suurtuotannon langat rautaisesti hyppysissään

Koivusalo on vahvimmillaan silloin, kun tarinan raamit on jo entuudestaan määritelty. Ohjaajan peloton lähestyminen projektia kohtaan on hatunnoston arvoinen suoritus. Yli 100 näyttelijän ja tuhansien avustajien koordinoiminen sekä autenttisen miljöön rakentaminen on jo sinänsä kova työ. Kun noihin raameihin lisätään vahva tarina sekä näyttelijöiden rautainen ammattitaito, lopputulos on vaikuttavan patrioottinen. Juuri patrioottisen vivahteensa takia Täällä Pohjantähden alla -elokuvaa ei voi suoraan verrata globalisoituvaan Suomeen, joka etsii kuumeisesti omaa identiteettiään uudesta Nokiasta ja ylikansallisilta markkinoilta.

Perjantaina 4. joulukuuta elokuvateattereissa käynnistyvä kansalaissota saa jatkoa ensi syksynä, sillä Koivusalo on kuvannut rinnakkain jatko-osaa nyt nähtävälle suurteokselle.

Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: Artista-Filmi