08.01.2010 22:32
Hirviöiden aika on nyt
Hassut hurjat hirviöt perustuu Maurice Sendakin rakastettuun samannimiseen lastenkuvakirjaan, jossa poika nimeltä Max (Max Records) lähtee hurjalle seikkailulle hassujen hurjien hirviöiden maahan. Sendakin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran yli 40 vuotta sitten, ja tänä syksynä Tammi on julkaissut klassikosta uuden painoksen.
Juuri televisiossa esitetty Silta salaiseen maahan (Bridge to Terabithia, 2006) osoitti, että lapsen sisällä asusteleva fantasiamaailma ja todellisuus voivat kulkea käsi kädessä toisiltaan voimaa saaden. Maurice Sendakin kiitettyyn lastenkirjaan perustuva Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are) jatkaa teemaa. Murrosiän kynnyksellä keikkuva Max (Max Records) ammentaa rakennusaineita omaan elämäänsä hassujen hirviöiden maailmasta, jonne poika erään perheriidan johdosta pakenee. Hirviöille Max valehtelee olevansa kuningas, mutta kuten jokainen tietää, kuninkuus tuo mukanaan tukun vastuuta, eikä Max ole vielä valmis hallitsemaan hirviöiden maailmaa.
Ensimmäistä kertaa vuonna 1963 julkaistu Where The Wild Things Are ei saanut montaakaan kriitikkoa vakuuttuneeksi kirjan lumovoimasta. Niin ikään nuivat kirjastotädit karsastivat kirjaa, jolle ei suotu montaakaan positiivista korulausetta. Mutta lasten käsissä kirja eli aivan toisenlaista elämää. Maxin ja hirviöiden taika lähti hiljalleen leviämään kohderyhmänsä ulkopuolelle, saaden lopulta kriitikot muuttamaan mieltään. Tänä päivänä Maurice Sendakin kirja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä amerikkalaisen lastenkirjallisuuden klassikkona. Jotain kirjan arvostuksesta kielii se, että presidentti Barack Obama oli valinnut kirjan Valkoisen talon lastenkekkerien lukupiiriteokseksi.
Hirviöiden takkuinen tie valkokankaalle
Disneyn piti aloittaa Maxin ja hirviöiden tallentaminen filmille jo 1980-luvun alkupuolella. Animaattorit Glen Keane ja John Lasseter (sittemmin Pixariin siirtynyt animaatioguru) tekivät Sendakin lastensadusta muutaman testiotoksen, mutta perinteisen animaation ja tietokoneella toteutetun ympäristön hybiridi ei tuntunut oikealta lähtökohdalta toteuttaa haasteellista materiaalia. Disney luopui teknisesti vaativasta projektista ja luovutti kapulan Universalille, joka yritti tehdä oman tietokoneanimaationsa animaattori Eric Golbergin johdolla. Lopulta Universal päätti luopua animaatiosta ja siirtyä suoraan näytelmäelokuvaan. Samassa yhteydessä Eric Goldberg putosi pois projektista ja tilalle astui Adaptation ja Being John Malcovich -elokuvat ohjannut oman tien kulkija Spike Jonze.
Universalille ja Maurice Sendakille tuli lopulta näkemyseroja Jonzen persoonallisesta tavasta viedä projektia eteenpäin. Jonzen näkemys oli Universalille yksinkertaisesti liian omaehtoinen ja taiteellinen, joten Universal luovutti projektin edelleen Warnerille. Lopulta Max ja hirviöt olivat löytäneet kodin, jonka suojissa yksi viime vuosien kehutuimmista lastenelokuvista sai aikaa kypsyä ja kehittyä.
Hassujen hirviöiden ongelmat eivät loppuneet edes Warnerin suojissa, sillä internetiin vuotaneen raakamateriaalin ristiriitainen vastaanotto sekä huhut testinäytösten "pelästyneistä" lapsista saivat Warnerin siirtämään elokuvan ensi-iltaa yli vuodella. Yhtiön alkuperäinen tarkoitus oli suunnata elokuvan markkinointi pääosin pilteille, mutta loppujen lopuksi hassujen hirviöiden kohderyhmäksi valittiinkin lasten vanhemmat. Hassuista hurjista hirviöistä tuli kertaheitolla tiedostaville aikuisille suunnattu lastenelokuva, jonka parissa viihtyy toki koko perhe.
Hassujen hirviöiden äänistä vastaavat Sopranos tv-sarjasta tuttu James Gandolfini, Idi Aminia näytellyt Forest Whitaker, Catherine O’Hara, Lauren Ambrose sekä ohjaaja Jonzen luottonäyttelijä Chris Cooper. Maxin äitinä nähdään Catherine Keener sekä hänen poikaystävänään Mark Ruffalo. Sydämet pakahduttavasta musiikista vastaa Karen O and The Kids.
Ensi-ilta (Helsinki, Jyväskylä, Oulu Tampere, Turku): 8.1. 2010
Teksti: Jaakko Jäntti
Lähde: Warner & wikipedia
Kuvat: Legendary Pictures / Warner Bros