21.07.2008 13:01

Tiedot talteen varmuuskopioimalla

Tietokoneet eivät ole erehtymättömiä, eivätkä sen enempää ihmisetkään. On vain ajan kysymys ennen kuin tiedostot katoavat bittilimboon laitevian tai inhimillisen virheen takia. Savuavan kiintolevyn ääressä on kurja miettiä, että varmuuskopioiden ottaminen olisi ehkä sittenkin kannattanut jaksaa tehdä. Kaikkia tiedostoja, kuten vaikkapa digikuva-albumia, muistelmien käsikirjoitusta tai omia veromuistiinpanojaan, ei voi korvata.

Netti on täynnä tarinoita siitä, miten esimerkiksi korkeakoulun tekniseen tukeen saapuu tuohtunut opiskelija, jonka gradun tai väitöskirjan ainoa kopio on huonokuntoisella ja hajonneella levykkeellä. Aivan näin raudanlujasti tietotekniikkaan ei kannata luottaa. Vaikka nykyiset tietokoneet tallentavat tietoa melkoisen luotettavasti, laiteviat ja inhimilliset virheet saattavat johtaa siihen, että kiintolevyn sisältö tuhoutuu. Yleisenä perussääntönä kannattaakin pitää sitä, että kaikki tekniikka hajoaa joskus. Ja kun näin tapahtuu, niin varmuuskopion olemassaoloa kiitellään vähintään vuolaasti. Toisin sanoen - varmuuskopioiden ottaminen olennaisista tiedostoista on hyvin tärkeää.

Tiedostot talteen käsin

Yksinkertaisin tapa varmuuskopioida tiedostot on tehdä se käsin. Jos tietokoneesta löytyy useita fyysisiä kiintolevyjä, tärkeät tiedostot kannattaa tallentaa toiselle levylle. Jos yksi kiintolevy hajoaa, joko alkuperäiset tiedostot tai niiden kopiot pysyvät tallessa. Tämä on helppoa esimerkiksi siten, että säilytät tärkeitä tiedostoja yhden tietyn hakemistopuun alla, jolloin sen voi kopioida vaivatta toiselle kintolevylle.

Tämä ei kuitenkaan auta jos kone varastetaan, salama käräyttää koko laitteiston tai kone tuhoutuu vaikkapa tulipalossa.

Varmempi ratkaisu on polttaa tiedostot CD- tai DVD-levyille, jotka voi säilyttää muualla. Tavalliset kaupasta saatavat tyhjät CD- ja DVD-levyt ovat sellaisia, että tieto kirjoitetaan niille pysyvästi. Joustavampaa on käyttää CD-RW tai DVD-RW -levyjä, joille tiedon voi kirjoittaa ja poistaa monta kertaa. Kannattaa varmistaa, että ostaa oikeanlaisia tyhjiä DVD-levyjä. Levyistä löytyy nimittäin plus- ja miinus-versioita, eivätkä kaikki asemat osaa kirjoittaa niistä molempia. Tämä on asia, joka riippuu täysin levyaseman mallista.

Ennen varmuuskopiointia tiedostot kannattaa pakata esimerkiksi zip-muotoon. Näin säästyy huomattavasti kiintolevytilaa, sillä esimerkiksi tekstidokumentit saattavat kutistua kymmenes- tai viidesosaan alkuperäisestä. Tunnetuin ohjelma zip-pakettien käsittelyyn Widows-maailmassa on WinZip, joka on kuitenkin maksullinen. Hyvä ilmaisvaihtoehto tiedostojen pakkaamiseen on IZArc.

Ulkoinen asema varmuuskopiointiin

Mikäli varmuuskopioitavia tietoja on paljon, kannattaa vakavasti harkita ulkoisen kiintolevyn ostamista. Kyseiset laitteet liitetään tietokoneeseen USB tai FireWire-kaapelilla ja niitä on kätevä käyttää suurten tietomäärien siirtämiseen paikasta toiseen. Ulkoisia kiintolevyjä saa halvimmillaan jopa noin 80 euron hintalapulla, jolloin tallennustilaa saa parisataa megatavua. Kirjoitushetkellä noin 200 eurolla saa 500 gigatavun ulkoisen kiintolevyn, jolle voi vaivattomasti tallentaa vähemmänkin tärkeät tiedot.

Vertailun vuoksi, 10 000 valokuvan kokoelma vie noin 8 gigatavua tilaa, kymmenen musiikkialbumia noin 1,2 gigatavua. Videokuva on melkoinen tilasyöppö, sillä yhteen gigatavuun mahtuu hieman päälle pari tuntia hyvälaatuista liikkuvaa kuvaa. Vaikka 120 gigatavua saattaa kuulostaa valtavalta määrältä kiintolevytilaa, se täyttyy kuitenkin yllättävän nopeasti, jos harrastuksiin kuuluu valo- tai videokuvaus ja musiikki.

Jotkut ulkoiset kiintolevyt voi liittää myös lähiverkkoon. Tämä on kätevä ratkaisu niissä tilanteissa, kun asunnossa on useita tietokoneita, jotka näkevät toisensa lähiverkossa ja pystyvät jakamaan esimerkiksi tiedostoja ja tulostimia. Jos kiintolevystä löytyy verkkoliitäntä, sen voi kytkeä lähiverkkoon samoin kuin tietokoneen. Tällöin verkossa olevat koneet voivat käyttää sitä varmuuskopiointilevynä.

Varmuuskopiot automaattisesti

Varmuuskopioiden ottaminen käsipelillä on epävarmaa, sillä kopioiden tekeminen saattaa unohtua pitkäksi aikaa. Monta kuukautta vanhalla varmuuskopiolla ei monissa tapauksissa tee yhtään mitään. Monien ulkoisten kiintolevyjen ja verkkolevyjen mukana tulee ohjelmisto, joka tekee varmuuskopioiden tekemisestä automaattista. Nämä ohjelmat ovat yleensä valmistaja- ja laitekohtaisia.

Macintosh-koneilla kokeilemisen arvoinen on SuperDuper! -niminen ohjelma, josta löytyy sekä ilmainen että maksullisia versioita. SuperDuper! luo varmuuskopioita käyttäjän määrittelemän aikataulun mukaisesti. Se luo kiintolevystä täydellisen kloonin, jota voi käyttää vaikkapa koneen käynnistämiseen.

Windows tarjoaa oman työkalunsa varmuuskopioiden tekemiseen. Työkalu löytyy valitsemalla Käynnistä-valikosta Kaikki ohjelmat > Apuohjelmat > Järjestelmätyökalut > Varmuuskopiointi.

Tämän jälkeen käynnistyy ohjattu toiminto, jonka avulla voi valita haluaako varmuuskopioida vai palauttaa tietoja, mitä tietoja varmuuskopioidaan, minne ja millä aikataululla.

Oletusarvoisesti varmuuskopio tehdään vain kerran. Kun ohjattu toiminto saavuttaa seuraavan ruudun, valitse Lisäasetukset/Advanced.

Tämän jälkeen pääset määrittelemään varmuuskopioinnin tyypin. Voit kopioida kaikki tiedostot tai vain ne joihin on tehty muutoksia edellisen kopioinnin jälkeen, tai tiedostot joita on muutettu saman vuorokauden aikana.

Kun napsautat seuraavassa ruudussa ensin Later-radionappia ja sen jälkeen Set Schedule... -painiketta, pääset määrittelemään milloin varmuuskopiointi suoritetaan. Tämä on ohjelman kätevimpiä ominaisuuksia, sillä tärkeät tiedostot voi määritellä varmuuskopioitavaksi vaikkapa päivittäin.

Janos Honkonen