Sun Mar 14 16:15:00 EET 2010

Supreme Commander 2 (PC, Xbox 360)

Kaikkien aikojen parhaimpiin kuulunut naksuttelustrategia Supreme Commander teki paluun, mutta onnistuuko peli lunastamaan huikeat odotukset niin yksinpelirintamalla kuin moninpelimittelöissä?

Komentajat valmistautukaa

Vuonna 2007 julkaistu Supreme Commander räjäytti potin naksuttelustrategiarintamalla aitoon Total Annihilation -henkeen vedoten. Strateginen zoomaus, sadat yksiköt, mahtavat kokeelliset taisteluyksiköt ja vaikka mitä riitti nostamaan pelin helpostikin aihepiirin parhaaksi ikinä.

Lisäosa Forget Alliance lisäsi peliin neljännen osapuolen ja korjasi pelimekaniikkaa entistä paremmaksi. Moninpeli kanssapelaajia vastaan ja lukuisat yhteisömodifikaatiot riittivät pitämään allekirjoittaneen koukussa nettiotteluihin alusta asti, joten odotukset jatko-osaa kohtaan olivat vähintäänkin korkealla.

Sieltä se sitten viimeinkin tuli, ja pahat ennakkoluulot yksinkertaistettua ja Xboxin laitevaatimuksille samanaikaisesti kehitettyä peliä kohtaan toteutuivat. Mutta ei syytä huoleen, ei peli huono ole, kunhan siihen suhtautuu täysin itsenäisenä pelinä, eikä Forged Alliancen perillisenä.

Kolme osapuolta ottaa jälleen mittaa toisistaan. United Earth Federation, Aeon Illuminate ja Cybran Nation paukuttavat peltipurkit sotajalalle. Pelin kampanja kertoo kolmen toverin kohtalon sodan kurimuksessa, mutta SupComin tarina ei turhaa saippuaoopperaa kaipaa, vaan ruudin käryä ja lasereiden vinkunaa.

Supreme Commander 2:n pelimoottori on aivan uusi ja muun muassa kartat ovat nyt täysin kolmiulotteisia.  Samalla on kuitenkin menetetty eeppiset mittasuhteet ja nyt sotiminen tuntuu helposti legopalikoiden välisiltä nujakoilta, sillä aukeita pelitasoja on hyvin vähän ja tilalle on tullut sokkelomaisia labyrintteja puhumattakaan rakennusten mittasuhteiden kasvamisesta.

Kolmiulotteisien karttojen joukossa on muutamia todella näyttäviä tuotoksia, mutta karttojen modifioijat ovat toistaiseksi valittaneet editorityökalun puutetta. Tämän johdosta epävirallisten karttojen tuottaminen on aikalailla mahdotonta vielä tällä hetkellä.

Joukkojen tekoäly on uusi ja ne liikkuvat suhteellisen nätisti keskenään. Isot yksiköt eivät jää jumiin pienempien taakse, vaa flow field -tekniikan ansiosta ne lompsivat lilliputtien lomasta hienosti. Harmillisesti samalla on myös menetetty pelaajan määrittämät muodostelmat. Siinä missä ennen joukot oli mahdollista ryhmittää vaihteleviin muodostelmiin, on nyt tarjolla vain perusneliö riviin järjestäytymistä varten. Ilmavoimien osalta tämä näyttää erityisen hoopolta.

Siinä missä aikaisemmissa peleissä yksiköt jaettiin kolmeen teknologialuokkaan ja kokeellisiin yksiköihin, on rakenne korvattu nyt taitopuulla. Taisteluista saadaan taitopisteitä sekä niitä tienataan kalliita tutkimuslaitoksia rakentamalla. Pisteet sijoitetaan maa-, ilma-, laivasto-, rakennus-, ja komentajapuun kykyihin. Idea vaatii hieman totuttelua, mutta se toimii yllättävän hyvin.

Uusitun taitopuun ansiosta kuristusta saaneet pelaajat pääsevät hetkessä takaisin iskuun, sillä tehtaat tuottavat kaikkia yksiköitä heti kun ne on avattu taitopuusta. Samalla myös erikoistuneen kaluston määrä on laskenut dramaattisesti, sillä lähes kaikki yksiköt hoitavat jokamiesjantusen roolia.

Sitten huonompia uutisia resurssirintamalta. Supreme Commanderin resurssikeruujärjestelmä oli yksinkertaisesti pelihistorian paras ikinä. Metallia kaivettiin louhoksista ja energiaa tienattiin fuusiovoimaloilla. Rakentajayksiköt oli mahdollista ketjuttaa rakentamaan vaikka 100 rakennusta ja ne tekivät työtä käskettyä rakentamisnopeuden riippuessa varastossa olevista tienesteistä. Suojakentät ja muut laitokset vaativat energiaa toimiakseen, joka teki voimaloista strategisesti tärkeitä kohteita.

Supreme Commander 2 hylkää tämän kaiken ja suoraviivaistaa resurssien tuotannon muiden naksuttelupelien tapaiseksi. Mikäli varastossa ei ole fyrkkaa, ei rakennuksia rakenneta eikä yksiköitä pusketa tehtaista. Rakennuskohteiden ketjuttaminen onnistuu niin kauan, kun varastossa olevat varat sallivat. Kaikki ostokset maksetaan klikkaushetkellä, eikä lainaa anneta. Mikäli sarjatuotantona oleva tehdas ei saa varoja pankista, menee se automaattisesti odotustilaan ja vaatii käsin tehdyn klikkauksen tuotannon jatkamiseksi.

Gas Powered Games perustelee ratkaisun olevan nyt helpompi valtaosalle pelaajista, mutta samalla se on hylännyt yhden edeltävän peliosan parhaista ominaisuuksista. Parempi vaihtoehto olisi ollut yksinkertainen tutoriaaliosuus, jossa pelimekanismi olisi selostettu rautalangasta vääntämällä.

Harmillisesti energiatalouskaan ei ole niin tärkeässä roolissa nyt, suojakentät tai tutkat eivät tarvitse virtaa toimiakseen. Energiaa tarvitaan rakentamiseen sekä yksiköiden erikoiskykyjen aktivoimiseen - aika monella yksiköllä on oma taitopuusta avattava erikoiskyky. Tämä lisää samalla myös naksuttelua ja turhaa paimentamista, joka puolestaan ei ole toivottu ominaisuus tämän mittakaavan pelissä.

Strateginen zoomaus on onneksi sama vanha itsensä ja tällä kertaa järjestelmä ryhmittelee yksiköitä strategisessa näkymässä itsenäisesti - ominaisuus, jonka itse käänsin heti pois vanhasta tottumuksesta. Harmillisesti pelin mukana toimitettavat kartat ovat todella pieniä ja mukana tulee vain yksi 8 pelaajan taso. Koska kartat ovat pieniä, ei tiedustelulla ja tutkapeitolla ole enää niin tärkeää roolia kuin ennen. Myös häiveyksiköt ovat täysin poistettu UEF:n komentajaa lukuun ottamatta, eikä omaa tukikohtaa enää voi piilottaa tutkaverkolta häivegeneraattoreilla.

Vaikka arvostelussa on verrattu epäreilusti jatko-osaa edeltäviin peleihin sen takia, että nähdään miten paljon muutoksia on tapahtunut, on peli kuitenkin moninpelinä edelleen todella hauska ja koukuttava.

Vielä toistaiseksi tietyt yksiköt eivät ole tasapainossa keskenään ja ilmavoimilla on liian helppo sikailla. Kaikki kokeelliset yksiköt eivät ole rahansa väärttejä, mutta joukossa on muutama oikein hauska uusi tuttavuus kuten joukkoja ampuva Noah-tykistöpatteri.

Moninpelirintama on myös siirtynyt Steamin alaisuuteen, mutta muutos tarkoittaa myös entistä laajempaa ja taidoiltaan vaihtelevaa pelaajakuntaa, joka on hyvä asia.

Gas Powered Games on julkaissut myös ahkerasti päivityksiä peliin ja pakettiversion ostajat voivatkin heti varautua noin kahden gigatavun lataukseen pelin asennuksen yhteydessä.

Yhteenveto

Se mitä Supreme Commander 2 tarvitsee kipeästi, ovat isommat pelikartat ja hieman lisää yksiköitä. Yksinpelin takia peliä ei kannata ostaa, mutta mikäli moninpeli maistuu, niin tarjolla on tuntikaupalla hauskaa mittelyä niin tiimien kuin yksittäisten pelaajien kesken.

Konsolirintamalla peli on aihepiirin parhautta, mutta PC-pelaajille voi helposti jäädä hämmentynyt olo. Supreme Commander 2 ei ollut sitä mitä odotin, mutta mitä enemmän sitä pelaa, sitä paremmalta se alkaa tuntua. Laajennusta odotellessa.

Kalle Lahtinen