28.08.2010 16:19

Metro 2033 (PC, Xbox 360)

Ydintuhon jälkeinen maailma on karu paikka. Ihmiskunnan rippeet sinnittelevät juuri ja juuri hengissä Moskovan metrotunneleissa ja yläpuolinen maailma on saasteen ja mutanttien riivaama. Venäläisen kirjailijan tuotoksiin pohjautuvassa pelissä kohdataan pimeyden kauhuja.

Metrossa, ompi tunnelmaa

Apokalypsin jälkeinen maailma on nähty moneen kertaan eri peleissä, mutta venäläisen kirjailija Dmitry Glukhovskyn tuotoksiin pohjautuvassa Metro 2033:ssa seikkaillaan maan alaisissa metrokäytävissä ihmiskunnan rippeiden riveissä.

Metrokompleksissa koko ikänsä elänyt Artyom saa kontilleen tärkeän tehtävän. Omituiset mutanttiolennot, dark onet, uhkaavat eloonjääneitä ja uhkarohkea matka ydinaseiden säilytyskeskuksena toimivaa sotilastukikohtaa kohti alkaa. Ihmisten on jälleen turvauduttava tuhon välineisiin.

4A Gamesin peli vakuuttaa ulkonäöllään. Mikäli pelikone on viimeisen päälle tehokas, loihtii pelimoottori DirectX 11 -efektein höystettyä näkymää ruudulle hengästyttävään tahtiin. Valitettavasti siihen pelin ansiot sitten melkeinpä jäävätkin.

Ensinnäkin Metro 2033 on hävyttömän lyhyt. Sen kummemmin kiirehtimättä pelin pelasi läpi 10 tunnissa, joka johtuu osaksi myös etenemisreittien puuttumisesta. Metrotunneleissa ei seikkailla vapaasti, vaan edetään tarkasti määränpäästä toiseen juonikuvion puitteissa. Lisäksi pelialueet ovat mauttoman pieniä ja lataustaukoja viljellään vähän väliä. Hauskana ominaisuutena tarinankerrontaa vauhditetaan Artyomin silmin koetuista pienimuotoisista animaatioista.

Pelin alku on vakuuttava. Synkissä metrotunnelien tukikohdissa majailevat ihmiset sinnittelevät kurjuuden keskellä. Mutanttien hyökkäykset ja vihamieliset ryhmittymät pitävät heidät jatkuvasti varuillaan. Sitten pelihahmolle isketään aseet kouraan, kaasumaski naamaan ja ei kun menoksi.

Metro 2033:n asevalikoima kattaa niin sotilasaseita kuin itse rakennettuja korvikkeita.

Paineilmalla toimiva nuolipyssy on hauska, mutta aseita vaivaa yleinen tunnottomuus ja tehon puute. Osumissa ei ole minkäänlaista massaa ja päälle vyöryvistä mutanteista ei pahemmin näy saavatko ne osumaa vai eivät. Ja onpa peliin eksynyt mukaan myös muutaman ammusradan päivälaukaukset kestäviä mutanttigorilloita. Moisia monstereita on kuitenkin tarkoitus juosta pakoon. Aseet ovat kokonaisuudessaan pettymys, sillä vaikka käyttäisi parempia luoteja, niin niissä ei ole tarvittavaa potkua.

Valuuttana pelissä käytetään sotilasluokan ammuksia, tehottomammat itse tehdyt panokset toimivat perusammuksina tulitaisteluissa. Rahalle ei kuitenkaan ole paljoa käyttöä, sillä kaikki pyssyt löytyvät myös kaatuneilta vihollisilta. Sitten kun olisi ollut tarvetta ostaa parempi panssari, niin tilaisuus ei enää toistunut, sillä vanhoille paikoille ei ole paluuta - eteneminen on suoraviivaista kuin metron kyydissä.

Apuvälineiden joukosta löytyvät niin kaasunaamari kuin lamppua lataava dynamo. Valon himmetessä dynamoa joudutaan painelemaan käsin, joka on kuitenkin peliteknisesti ihan turhaa naksuttelua.

Yhteenveto

Metro 2033 on komean näköinen peli, mutta sisällöltään vaisu. Kun pelissä kerran keskitytään räiskintään pienimuotoista hiippailua unohtamatta, niin aseiden pitäisi olla kohdallaan. Ylikestävät monsterit ja taukit tekoälyn ohjaamat viholliset rikkovat pimeyden keskellä käytävän tulitaistelun illuusion helposti.

Teknisesti seikkailu on kohdallaan, ainoastaan alueet ovat turhan pieniä ja lataustaukoja on tämän tästä. Peli tallentaa tilanteen myös automaattisesti, mutta onneksi tallennuspisteiden määrä on riittävä.

Mikäli pelikoneesta löytyvät komponentit ovat viimeisen päälle, on Metro 2033 ihan mukava välipala, mutta lyhyen keston takia peliä ei voi suositella kuin karkkigrafiikan ystäville.

Kalle Lahtinen