15.01.2010 12:56

Dragon Age: Origins (PC, Xbox 360, PS3)

BioWare teki paluun klassisen fantasiaseikkailun pariin avaamalla aivan uuden saagan Dragon Age -peliversumilla. Miltä uusi pelimaailma vaikuttaa ja onko seikkailusta lunastamaan fanien kovat odotukset?

Lohikäärmeitä ja örkkejä

Länsimaalaisten tietokoneroolipelien tuotantohuippua edustavan BioWaren Dragon Agea on odotettu kuin kuuta nousevaa. Pelitalon klassikoihin kuuluvien Baldur´s Gate -pelien perilliseksi tituleerattua Lohikäärmeksen aikaa on hehkutettu muun muassa seksillä ja väkivallalla monipuolista tarinaa unohtamatta.

Dragon Age on hylännyt Dungeons & Dragons -maailman sääntöineen ja kyseessä on aivan uusi fantasiamaailma, jonka rikasta pintaa peli vain raapaisee - taustamateriaaliin, maailman historiaan ja politiikkaan on panostettu muutaman jatko-osan tarpeita varten.

Suuri ja synkkä örkki-invaasio uhkaa lohikäärmedemonin johtamana Feraldenin kuningaskuntaa. Petturuus, ahneus, juonittelu, toveruus, rakkaus ja toivo - siinäpä aihetta kerrakseen miekanheiluttelun lomaan.

Dragon Agen pelimaailma ei ole kukkakedoilla kyllästetty, vaan aihepiiriin on haettu aikuisempaan makuun sovitettua juonikuviota, mutta valitettavasti kulissit jäävät pahvisiksi mahdollisuuksia hyödyntämättä.

Ihmisten ruhtinaskunnat ajautuvat epätoivon partaalle ahneiden ruhtinaiden kynsissä, haltiat on alistettu metsäkapinallisia lukuun ottamatta ja hupeneva kääpiöiden joukko on vetäytynyt vuorilinnoitustensa suojiin. Synkkäsävyinen aihepiiri voisi kuitenkin ottaa oppia esimerkiksi The Witcherista, joka ammentaa samanlaisia juonikuvioita huomattavasti monipuolisemmin ja rohkeammin.

Rohkea seikkailijapoppoo ajautuu uhkarohkealle matkalle valtakunnan pelastamiseksi syistä tahi toisista. Matkan varrella panostetaan seikkailijoiden väliseen kanssakäymiseen, mutta harmillisesti joukkio on kovin pieni, eikä matkalle mahdu mukaan kuin neljä hahmoa kerrallaan. Tästä johtuen tiimi tahtoo väkisinkin kasautua samoihin naamoihin, mutta jääpähän toiselle pelikerralle mahdollisuus tutustua toisiin pelihahmoihin senkin edestä.

Suuri osa Dragon Agen viehätyksestä onkin poppoon välinen kanssakäyminen ja hahmojen taustojen selvittäminen. Leirikeskustelut ovat hyvin kirjoitettuja ja seikkailun edetessä pääsevät mokomat yllättämään hauskoilla kommenteilla useaan otteeseen. Ainoastaan hahmojen lahjominen erilaisilla esineillä tuntuu pakotulta, vaikka osa tästä liittyykin heidän taustajuonikuvioihin.

Dragon Agen hahmokaarti rajoittuu käytännössä kolmeen eri luokkaan. Tarjolla on soturi, maagi ja varas. Onneksi jokaisella hahmoluokalla on omat erikoistumissuunnat. Pelin taistelut käydään reaaliajassa, mutta välilyöntiä painamalla voidaan mättömittelyt jäädyttää ja antaa hahmoille sillä välin komentoja. Pelin oma keinoäly hoitaa homman ihan hyvin ja taktiikkajärjestelmällä voi itse määritellä suoritettavia toimia eri tilanteisiin.

Osa taidoista ei anna sen kummemmin peli-iloa lisäävää kokemusta. Huippuunsa asti taskuvarkauskykyjä hionut varas näpisteli jatkuvalla syötöllä vastaantulijoita, mutta mitään konkreettista iloa tästä ei ollut hassuja roposia ja puteleita lukuun ottamatta.

Osa taisteluista tahtoo lainata vaikutteita massiivimoninpelien saralta, jossa viholliset vedetään yksitellen kavereidensa luota lähitaisteluun vaikkapa jousella ampumalla. Tällaisesta pelimekaniikasta voi olla monta mieltä, mutta Dragon Agen kaltaiseen yksinpelikokemukseen se ei sovi.

Hauskana yksityiskohtana peli ei sorru kaimojensa tapaan järkyttävään varustekilparalliin, vaan samoilla panssareilla ja miekoilla pärjää hyvin pitkälti - taktikointi on tärkeämpää kuin muutaman pisteen lisävahinkoa tekevä kirves.

Tekninen toteutus ja yhteenveto 

Dragon Age on toteutettu uudella Eclipse-pelimoottorilla. Graafisesti peli on tarpeeksi näyttävä ja myös hahmojen animointi on onnistunutta. Jättimäinen epäsikiö saattaa kaapata heiveröisemmän vastustajan kouriinsa ja takoa tätä nyrkillä - pelissä on monta vastaavanlaista pientä tunnelmaa luovaa yksityiskohtaa.

Ikävästi kamerakuvakulmaa ei kuitenkaan voi liikuttaa vapaasti, vaan näkymä on sidottu hahmojen tuntumaan. Parhaiten toimii mahdollisimman ylhäältä kuvattu isometrinen näkymä, mutta myös lähituntumaan tarkentaminen onnistuu.

Ääninäyttelyn määrä on massiivinen ja kaikki keskustelu on puhuttu, mutta ääninäyttelijöiden eläytyminen rooleihin on vaihtelevaa. Musiikki ja välinäytökset tuovat mieleen vahvasti Taru Sormusten Herrasta -elokuvat, joita on apinoitu aika säälittä.

Vaikka Dragon Age ei hyödynnä potentiaaliaan täysin, on kyseessä erittäin viihdyttävä rooliseikkailu uudessa fantasiapelimaailmassa. Pelillä on myös kestoa riittävästi, sen läpäisee päälle 50 tunnissa, mutta sivuhaarojen tutkimiseen ja rauhassa pelaamiseen saa helposti käytettyä aikaa 100 tuntia.

BioWare on tuonut peliin myös konsolipuolelta tutun lisäosien latausmahdollisuuden pientä maksua vastaan. Onpa peliin myös tulossa varsinainen kunnon laajennusosa, mutta ennemmin sitä odottaa kunnon jatko-osaa Dragon Agen jännittävään pelimaailmaan palaamiseksi.

Kalle Lahtinen