09.09.2009 10:31

Call of Juarez: Bound in Blood (PC, PS3, Xbox 360)

Lainsuojattomia, intiaaneja, savuavia aseita ja hiekan makuisia kaksintaisteluita. Näistä aineksista on kasattu lukemattomia klassikkolänkkäreitä. Samaan perinteeseen nojaa myös Call of Juarez-pelin esiosa Bound in Blood. Kuinka mahtaakaan käydä McCallin veljesten, kun edessä siintää azteekkien kulta, väliin tunkeutuu kohtalokas nainen ja kaiken aikaa kannoilla vaanivat sisällissodan haamut? Yksi asia on varma: veri tulee virtaamaan valtoimenaan.

Call of Juarez: Bound in Blood on yksi lisäys kasvavaan skriptattujen putkiräiskintöjen joukkoon. Ihan tusinatuotteesta ei kuitenkaan ole kyse. Harvemmin käytetyn tapahtumaympäristön lisäksi massasta erotutaan suorastaan huikean hienoilla visuaaleilla ja sujuvalla pelattavuudella.

Reikäraudat laulamaan

Pelin aikana ohjataan jompaa kumpaa McCallin veljessarjan vanhemmista jäsenistä. Ray heittelee dynamiittipötköjä ja rei'ittää vihollisia tarvittaessa vaikka kahdella pistoolilla yhtä aikaa. Thomas käsittelee kätevästi kivääriä ja osaa myös tarvittaessa kiivetä lasson avulla katoille ja parvekkeille.

Liikkuminen ja ampuminen on konsoliohjaimellakin sujuvaa. Suhteellisen aggressiivinen tähtäysapu auttaa osumisessa. Apuneuvo tuntui aluksi hieman oudolta, mutta pienen totuttelun jälkeen se osoittautui luontevaksi ja pelin vauhdikasta meininkiä tukevaksi.

Mikäs siinä onkaan räiskiessä, kun toiminta on hektistä ja näyttää myös himputin hyvältä. Kaupunkien kaduilla puhaltavan pölyn maun voi melkein maistaa suussaan ja luonnon pariin päästessä pelaajaa hemmotellaan suorastaan jylhillä maisemilla. Kaikki tämä hienous pyörii myös hidastumatta tiukimmankin tulitaistelun aikana.

Länkkäri ei olisi länkkäri ilman kaksintaisteluita. Revolverisankarit kohtaavat toisensa reaktiopelissä, jossa ohjaimen vasemmalla tatilla kierretään vihollisen ympäri yrittäen pitää tämä ruudun keskellä ja oikealla tavoitellaan asetta. Kellon kumahtaessa on syytä tarrata pistooliin vikkelästi tai nopeampi vetäjä päästää pelaajaparasta ilmat pihalle.

Kaksintaistelut toimivat kohtuullisen hyvin, mutta niiden käytössä olisi toivonut hieman enemmän malttia. Kohtaamisten tehokkuus kärsii, kun lähes jokainen kenttä päättyy yhteenottoon jonkinmoisen pikkupomon kanssa. Vähemmän olisi tässä tapauksessa enemmän.

Rappion syöksykierre

Toiminta tarvitsee motivaattorikseen juonen. Bound in Blood kertoo kiehtovan tarinan mustasukkaisuudesta, kostosta ja ahneudesta. Samalla korostetaan kuitenkin myös anteeksiantoa, hengellisiä arvoja ja perheen merkitystä. Viittaahan teoksen nimikin verisiteeseen.

Muodikkaan poliittisen korrektiuden hengessä tästäkin seikkailusta on löydetty myös epäilyttäviä piirteitä. Esimerkiksi eräskin sankari syytti peliä rasismista jouduttuaan seikkailun alussa ampumaan pohjoisvaltioiden sotilaita. Mielenkiintoinen tulkinta tuokin, varsinkin jos ottaa huomioon sen, kuinka karkean rasistisiksi etelävaltioiden edustajat myöhemmässä vaiheessa leimataan.

Vahva nojaaminen draaman kaareen näkyy pelin pituudessa. Kokemusta ei juuri pitkitetä ja tarina onkin koettu pelaajasta riippuen runsaassa viidessä tai hieman alle kymmenessä tunnissa. Koska pelikokemus vaihtelee kuitenkin jonkin verran käytetystä hahmosta riippuen, tuntuu uusintakierros kuitenkin mielekkäämmältä kuin monessa muussa pelissä.

Itseäni lyhyehkö kesto ei häirinnyt, vaan kokonaisuus tuntui loppuun saakka tiukalta ja kiinnostavalta. Sen sijaan ihmetystä herätti puolitiehen jätetty flirttailu avoimen pelimaailman kanssa.

Juonen kuljetus pysähtyy pari kertaa ja hengähdystaukojen ajaksi tarjotaan mahdollisuus kerätä rahaa tekemällä vapaaehtoisia sivutehtäviä laajoilla avoimilla alueilla. Kun koko muu peli koostuu suhteellisen tiukasta putkesta, tuntuu omituiselta, että resursseja on käytetty tällaiseen, mutta idea on sitten jätetty puolitiehen. Vaivaiset kuusi yksinkertaista sivutehtävää saavat avoimet kentät tuntumaan enemmän pelimoottorin demoamiselta.

Voi veljeni, miksi olet tekoäly

Pelin pahin munaus löytyy yhteistyöpelitilan puolelta. Sitä ei nimittäin ole. Tämä tuntuu vähintäänkin käsittämättömältä, kun ottaa huomioon sen, että vanhemmat veljekset liikkuvat lähes koko pelin läpi toisiaan auttavana parivaljakkona. Ne pari hassua kenttää, jossa käytettävissä on vain toinen sankari eivät voi yksissään riittää selittämään näin tökeröä laiminlyöntiä.

Yhteistyön sijasta verkon kautta pääsee pelaamaan muita revolverisankareita vastaan. Karttoja tarjoillaan kiitettävästi eikä seurankaan löytyminen aiheuttanut ongelmia. Tiimipohjaisista pelimuodoista itseäni viehätti erityisesti pankin ryöstäminen, mutta jo ihan perinteinen joukkuepohjainen kuolonottelukin jaksoi viihdyttää.

Moninpeli kärsii silti kilpailusta. Markkinat ovat pullollaan vielä vahvemmin pelkkään moninpeliin keskittyviä teoksia. Myös Call of Juarezin verkkopeli tulee todennäköisesti ajan myötä jäämään pienen porukan satunnaiseksi huviksi massojen karatessa suositumpien teosten pariin.

Call of Juarez: Bound in Blood ei tarjoa juurikaan uusia oivalluksia tai edes kovin pitkäkestoista pelikokemusta. Sen sijaan se keskittyy tekemään perusasiat hyvin ja huolella. Vahva tarina, harvemmin käsitelty tapahtumaympäristö ja ensiluokkainen tekninen toteutus nostavat sen selvästi yli konsoliräiskintöjen keskiluokan. Ostopäätöstä tehdessään kannattaa kuitenkin huomioida pelin suoraviivaisuus ja lyhyt kesto, jotta välttyisi turhilta pettymyksiltä.

Juho Anttila