09.03.2010 16:08

Star Ocean: The Last Hope (PS3, Xbox 360)

Lähitulevaisuudessa maapallo on vajonnut tuhon partaalle. Ydinsodan jälkeinen maailma ei kelpaa enää asuinpaikaksi ihmiskunnalle. On aika suunnata katse tähtiin. Ihmisrodun viimeistä toivoa ei toki kannata lastata kokeneiden veteraanien niskoille. Ei suinkaan, kun tarjolla on myös teini-ikäisiä anime-emoja. Tämä on kuitenkin vasta alkua verrattuna siihen, minkälaisia tallaajia tapaamme, kun seikkailu käynnistyy kunnolla.

Star Ocean: The Last Hope edustaa siis mielipiteitä jakavaa japsiropejen lajityyppiä. Maailmankaikkeutta pelastetaan pellavapäisen teinisankarin angstaillessa nuoria hartioita painavan vastuun raskautta. Välillä ihkuillaan hassunhauskan miehistön sosiaalisten suhteiden parissa ja loppuaika sitten taistellaan mitä kummallisimpia mörköjä vastaan.

Ihkuillen halki universumin

Kaiken takana löytyy toki eeppisiin mittasuhteisiin paisuva tarina. Ihmiskunnan uuden kodin etsiminen jää pian taka-alalle, kun koko universumin tulevaisuutta uhkaava paha voima nostaa rumaa päätään. Rauhan aika ei koita ilman hirmuisia ponnistuksia eikä uhrauksiltakaan vältytä.

Animekopiokoneesta pullautetusta sankarista ja hänen naispuolisesta lapsuudenystävästään koostuva miehistö paisuu pelin kuluessa lopulta kahdeksan erikoisen hahmon kokoiseksi. Joukkoon mahtuu karkeasti ottaen kahdenlaisia hahmoja: kliseitä ja raivostuttavuuksia.

Lobotomialeikkauksen kärsinyt enkelisiipi ja ehkä kaikkien aikojen ärsyttävimmän puhetavan omaava pikkutyttö saavat epäilemään käsikirjoittajien olevan vähintäänkin sekaisin. Tai ehkä he vain piruilevat pelaajille, kokeilevat, mitä kaikkea animekansa suostuu nielemään innosta hihkuen.

Tiedä sitten, olisivatko kyseiset hahmot siedettävämpiä japaninkielisinä. Pelissä kun tulee mukana vain englanninkielinen ääniraita, joka riipii kieltämättä välillä korvia. Onneksi valtaosa hahmoista saavuttaa kuitenkin ainakin minimivaatimusten mukaisen uskottavuustason.

Jonkinlainen mielenvinksahdus tarvitaan, että höpsön hahmogallerian sosiaalisten kuvioiden ja mittakaavaltaan sangen suureksi paisuvan tarinan välinen epäsuhta ei pääse pilaamaan eläytymisen vaatimaa tunnesidettä. Jos aivonsa saa viritettyä animetaajuudelle, on tarjolla kuitenkin ihan pätevä ja ennen kaikkea mukavan pitkä tieteistarina.

Taistosta toiseen käy tie

Pelaaminen on hyvin taistelupainotteista. Missä tahansa joukko liikkuukin, ei montaa askelta tarvitse ottaa ilman, että jonkinlainen mörkölauma painaa päälle. Onneksi iso osa taisteluista on vältettävissä, mutta liiallinen väistely kostautuu herkästi viimeistään pomotaisteluiden kohdalla.

Reaaliaikainen taistelujärjestelmä edustaa ehdottomasti pelin vahvinta antia. Kentällä on kerrallaan neljä omaa hahmoa, joista yhtä ohjataan suoraan loppujen tehdessä omia päätöksiä löyhästi määriteltyjen ohjeiden varassa. Kontrolloitavaa hahmoa voi vaihtaa lennosta koska vain, joten tärkeät asiat pääsee aina halutessaan tekemään itse.

Erilaisilla loitsuilla ja erikoistaidoilla on tärkeä merkitys taistelun lopputuloksen kannalta. Hyökkäyksiä ketjutetaan parhaimmillaan huikean näyttäviksi ja tuhoisiksi komboiksi. Hahmojen taitojen karttuessa aluksi tylsän näköiset yhteenotot muuttuvat räjähtäviksi ilotulituksiksi, joissa ei aina edes erota, mitä kaikkea ruudulla mahtaa tapahtua.

Vaikeustaso ei perusmosureita niittäessä ole kovinkaan korkea. Hauskuus syntyy haasteen sijasta hahmonkehityksestä. Sankarit keräävät kokemustasoja tasaisen tappavaa tahtia, montaa minuuttia ei yleensä tarvitse grindata ennen kuin joku seurueesta tarvitsee kehitysapua.

Hahmojärjestelmästä löytyy mukavasti monitasoisuutta. Ominaisuuksien paranemisen lisäksi pelaaja pääsee sijoittelemaan kykypisteitä erilaisiin taitoihin ja pohtimaan, mitkä loitsut ja hyökkäykset kannattaa ottaa aktiiviseen käyttöön. Suunnittelu ja harjoittelu onkin tärkeää, jotta pelin todelliset haasteet, pomotaistelut, sujuvat ilman turhaa kitkaa.

Pitkä juoksu

Peli ei ole kuitenkaan pelkkää sapelinkalistelua. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin ajoittain tuskastuttavan pitkien tasoltaan vaihtelevien välianimaatioiden avulla. Välillä harjoitetaan myös craftaamista ja suoritetaan pieniä sivutehtäviä.

Sisältöä ja pelattavaa riittääkin pitkäksi aikaa. Jo pelkän pääjuonen läpäisemiseen kuluu helposti useampi kymmenen tuntia eikä hauskuus lopu siihen. Lisätehtävillä ja haasteilla viihdyttää itseään käytännössä niin pitkään kuin omaa intoa riittää.

Harmi vain, että kokemus toistaa välillä pahasti itseään. Erityisesti luolastot kaipaisivat elävöittämistä ja jatkuva taisteleminen käy välillä istumalihaksille. Tauot tekisivät terää, mutta voi kun talletuspaikkojen kanssa on kitsasteltu tökeröllä tavalla. Pahimmillaan peliaikaa saattaa kulua runsas tuntikin ennen kuin tilanteen saa talteen. Vanhanaikainen, todella huono ratkaisu.

Jos kestää itseään toistavan pelimekaniikan, talletuspaikkojen kitsastelevan sijoittelun sekä henkilöhahmojen ja juonen eeppisyyden välisen ajoittaisen epäsuhdan, jää käteen silti pääasiassa positiivinen pelikokemus. Animekammoisille tuote aiheuttanee vakavaa ihottumaa, mutta sopivalla asennevammalla varustautuneelle Star Oceanista riittää hupia pitkäksi aikaa. Lajityypin faneille peli on pakkohankinta, muiden kannattaa punnita animekestävyyttään ennen ostopäätöstä.
 

Juho Anttila