14.11.2011 17:29

Rage (PC, PS3, Xbox 360)

Legendaarisen id Softwaren kuva tulevaisuudesta on yhtä valoisa kuin pelintekijöillä yleensäkin: perseelleen menee että mätkähtää. Apophis-asteroidin tukkapöllyttämä Tellus pyyhitään lähes kokonaan tietoisesta elämästä, minkä jälkeen kosmisesta nyrkkirysystä selviytyneet alkavat rakentaa uutta sivilisaatiota parhaansa mukaan. Kuten arvata saattaa, homma taantuu alta aikayksikön primitiivisen heimohenkiseksi resurssi- ja valtataisteluksi.

Vaan ällös huoli ihmisen poika, pelastajasi on herännyt! Asteroidia odottanut ihmiskunta sulloi kansan kerman maan alle rakennettuihin Arkkeihin, jollaisen suojissa myös pelin nimettömäksi jäävä sankari avaa silmänsä. Kun Arkin ovi avautuu ja pelaaja toikkaroi 106 vuotta uutta ilmettään kypsytelleen planeetan pinnalle, eteen levittäytyy vanhan maailman raunioiden täplittämä lohduton aavikko. Yhteisöllisemmät ihmiset asuttavat pieniä rajakaupunkeja, mutta aavikko on jengien ja mutanttien reviiriä. Arkkikansan päänahoista maksetaan sievoinen summa, joten pelaajan hahmo joutuu ketunjahdin punaturkiksi heti kättelyssä. Nirriä ollaan viemässä ensimmäisen peliminuutin toisella puoliskolla.

Nyrkki silmään, luoti otsaan, kaasu pohjaan

Myötämielisen kylänpään pelastama sankari päätyy kuin huomaamatta hiekkakansan uusimmaksi jokapaikan höyläksi. Koska Arkeissa uinuneen herrarodun edustajat eivät ole mitään tavallisia rivikuolevaisia, sankari soveltuu hasardeihin tehtäviin peruspulliaista paremmin. Tuliluikku lyödään tassuun jotakuinkin välittömästi, eikä aikaakaan, kun pelaaja suhaa mönkijän selässä kohti seuraavaa ruudinkatkuista koitosta. Hae tämä, tapa tuo, kytke se. Pääsääntöisesti raunioituneissa sisätiloissa tapahtuvaa räiskintää pilkotaan ajo-osuuksilla, mutta pääpaino on ruumiiden pinoamisessa. Vauhdikkaan räiskinnän ja kepeän arcade-kaahailun liiton siunaava Rage on ronskia toimintaa alusta loppuun.

Ragen maailma on aina vaarallinen, kartoitti mantuja jalan tahi nelipyöräisen selässä. Niskaan huohottaa milloin mutanttia, milloin Mad Maxista pöllittyä aavikkojengiläistä. Upeasti animoidut pahalaiset niistetään tukullisella aseita, jotka edustavat perinteistä linjaa revolverista raketinheittimeen. Monipuolisuus tulee verkkain laajenevasta ammusvalikoimasta, joka vaihtelee aseen mukaan. Esimerkiksi haulikko sylkee myös kranaatteja ja droideihin hyvin purevia sähköammuksia. Varsijouselle löytyy todellinen ilopilleri, vihollisen hetkellisen ohjailun mahdollistava mielenhallinta-ammus, joka päättää kohteeksi joutuneen polon päivän verimyrskyyn.

Taistelu on todella intensiivistä ja toiminnan rytmitys polveilee erinomaisesti, pitäen tunnelman jatkuvasti jännittyneenä ja energisenä. Pullonkaulasta toiseen etenevä tempo ja sekä ulkonäöltään, kooltaan että reaktioiltaan vaihtelevat viholliset pitävät huolen siitä, että tasapaksuksi meininki ei äidy kertaakaan. Terveys palautuu kököttämällä polvet suussa poissa tulilinjalta, mutta haavat voi myös pikaparantaa sidetarpeilla. Varsinkin pelin loppupuolella vihollisvoimat puskevat toisinaan päälle sellaisella lyijyn ja lihan määrällä, että harsoa kuluu kuin faaraoiden Egyptissä.

Boys and their toys

Merkittävä ominaisuus Ragen temppulaarissa on joutomaata kansoittavien esineiden yhdistely tarpeellisiksi hyödykkeiksi. Kunhan tarvittava kaava ja riittävä määrä raaka-aineita on hallussa, pelaaja voi rakennelle jos jonkinlaista vermettä inventaarioruudun avulla. Soljuvuus on ja pysyy valokeilassa, sillä esimerkiksi pöydällinen keräilytarpeita siirtyy inventaarioon yhdellä napinpainalluksella. Kuulostaa piskuiselta innovaatiolta, mutta Bethesdan Falloutien aiheuttaman jännetuppeilun jälkeen moinen minineronleimaus on kätevyydessään silkkaa hunajaa.

Öljytty toteutus näkyy myös inventaarion käytön sujuvuudessa. Hienoisen alkukankeuden jälkeen olkanäppäimiin sidottu tarvike-, ase- ja ammusvalikko iskostuu selkärankaan tiukalla otteella. Ennen pitkää aseistuksen ja leikkikalujen pikavaihtelu onnistuu lennokkaasti jopa tiiviin tulitaistelun lomassa. Kolmiteräiset heittoveitset, kauko-ohjattavat pommiautot ja kiperissä tilanteissa ihkupihkut taisteludroidit ovat vain muutama esimerkki hilpeyttä herättävän murha-arsenaalin valikoimasta. Mittava osa Ragen viehätyksestä tuleekin tuhon välikappaleiden vaihtelusta lennossa, joka elävöittää värikästä taistelua entisestään.

Rakentelu on paitsi simppeliä myös hyödyllistä, sillä ahkera tauhkan hamstraus näkyy suorassa laskusuhdanteessa tarpeeseen vierailla kovahintaisten kaupustelijoiden putiikeissa. Kaupparatsuista ei silti pääse eroon, sillä esimerkiksi jykevämpää haarniskaa tai ajoneuvojen ehostuksia heruu vain tiskin yli. Jälkimmäisiä voi ostaa vain voittolipukkeilla, joita nettoaa parhaiten osallistumalla kaupungeissa järjestettäviin ajokilpailuihin. Erikoisena detailina myös moninpeli keskittyy Ragen autourheilupuoleen, juonta sivuava co-op-tila poislukien. Akateeminen arvaus on, että perinteinen kuolonmatsaus lisätään valikoimaan ladattavana lisukkeena tuonnempana.

Nätti kuin mutanttivauva

Xbox 360:llä rapsakat kolme dvd:tä ahmaiseva Rage on paitsi kaunis peli, se myös pyörii konsolilla hämmästyttävän pehmeästi. Äänipuoli on vähintään yhtä timmissä kunnossa, sillä etenkin idin kauhujuurille kumartavien tehtävien kuumotussuvannot ovat todellista korvanannaa surroundina nautittuna. Jopa siinä määrin, että muuan sivustakatsojakin sai terästää sulkijalihasta pelitapahtumia seuratessaan. Mikäli toivelistalta löytyy tiivis tunnelma, Rage ei petä.

Toiminnallinen ydin on piinkova ja hyvä niin, sillä Ragea vaivaa hienoinen päämäärättömyys. Tarinaranka ohjastaa selkein liikkein tehtävästä toiseen, mutta vasta loppusuoralla valtaa pitävien harmaiden eminenssien välinen kädenvääntö aavikon herruudesta alkaa näkyä pelaajan edesottamusten ajavana voimana. Hahmot ovat eläväisiä ja tyyliteltyjä, minkä johdosta uutta uljasta maailmaa piinaava persoonallisuuskato hitsaa hienoisesti vastakarvaan. Jeesausta kaipaa yksi jos toinenkin hämäräheikki ja poropormestari, mutta tehtävät yhdistävä punainen lanka uhkaa hukkua poukkoilun keskellä. idiä on aiemminkin parjattu peliensä taannuttamisesta teknologiademoiksi, mutta tähän sudenkuoppaan Rage ei lankea. Kokonaisvaltaista viitekehyksen ja sisällön sulaumaa kehittäjä ei kuitenkaan saa tälläkään kertaa seinälle naulattua.

Rage jättää itsestään ennen kaikkea intensiivisen jälkimaun, josta kärkevin kiitos kuuluu id Softwaren kiistämättömälle kyvylle loihtia puitteet samanaikaisesti nopeatempoiselle ja vivahteikaalle asehipalle. Parempi käsikirjoitus ja vähemmän kierrätyksessä näivettynyt miljöö olisivat toki netonneet pelille enemmän arvovaltaa fps-genren etulinjassa, mutta pieeteillä toteutetun taistelumekaniikan ja aisteja hellivän audiovisuaalisen toteutuksen ansiosta Rage nousee vuoden toimintapelien parhaimmistoon. Jälkipuinnin lomassa on kuitenkin turha yrittää muistella, miksi niitä huomispäivän nahkamörköjä ylipäätään tuli teilattua parin Tampereen verran.

Jason Ward