09.02.2010 15:58

Operation Flashpoint: Dragon Rising (PC, PS3, Xbox 360)

Codemasters kaivaa historian kätköistä esiin PC-pelaajien mieleen painuneen Operation Flashpointin. Dragon Risingiksi nimetty jatko-osa lähtee kuitenkin tavoittelemaan muun muassa Call of Dutyjen ja Ghost Reconien hallitsemaa konsolien toimintapelirintamaa. Uutukainen tarjoaa mielikuvituksen rikastaman yksinpelikampanjan Kiskan saarella vuonna 2010.

Pelissä Skiran peitenimellä esiintyvällä saarella syntyy kiinalaisten ja venäläisten välinen konflikti. Molemmat osapuolet pitävät itseään saaren arvokkaiden öljyvarojen omistajina ja jo seuraavassa sivulauseessa otetaan kahdesti laukeavat esiin. Tarina on ei ole erityisen uskottava ja sen kerrontaan ei juurikaan panosteta voimavaroja. Puutteista huolimatta siinä on kuitenkin myös mielenkiintoisia piirteitä ja tehtävien edetessä omien suoritusten vaikutukset heijastuvat voimakkaammin tarinan kulkuun.

Juoni on jaettu pienempiin osakokonaisuuksiin, joita suoritetaan lineaarisessa järjestyksessä. Tehtävät painottuvat liikkumiseen, kohteiden tuhoamiseen ja oman aseman puolustamiseen. Vaikka tehtävätyyppejä ei ole määrällisesti montaa erilaisia ovat kehittäjät panostaneet niiden monipuolisuuteen. Parasta on kuitenkin tehtävien sijoittuminen huiman kokoiselle saarelle, jossa välimatkat voivat olla huomattavia. Parhaimmillaan voi joutua liikkumaan kymmeniä minuutteja ennen kuin pääsee laulattamaan kättä pidempää.

Laajuuden ohella huomiota herättää pelin taktinen monipuolisuus. Kartalla voi navigoida oman mielen mukaisesti ja viisas reitin valinta helpottaa tehtävän onnistumista. Kaikki tehtävät vaativat edes hitusen etukäteistä suunnittelua, sillä tehtävät ovat vaikeusasteesta riippumatta haastavia ja muista konsolisotapeleistä poiketen pelkällä juoksentelulla ei päästä pitkälle. Haastavuus heijastuu myös pelin armottomuuteen, sillä jos tehtävän loppupuolella saa kuulan kalloon on tehtävä aloitettava alusta.

Vakavamielistä vapautustaistelua

Tehtävien haasteellisuus ja pelimekaniikka ohjaavat pelin kulua hidastempoiseksi. Elossa pysymiseksi virheet on minimoitava ja monesti tehokkain tapa menestyä on eliminoida yksi vihollinen kerrallaan. Ampuminen ei kuitenkaan ole vain liipaisimella leikkimistä, vaan pelaajan pitää ottaa huomioon esimerkiksi kohteen etäisyys ja aseen tukeminen. Aseissa on myös suuria eroja ja uuden aseen menestyksekäs käyttäminen vaatii useamman lippaan verran totuttelua.

Esimerkillinen osumamallinnus ei valitettavasti kanna tarpeeksi kohteeseen saakka, sillä pelissä on suuria ongelmia tekoälyn käytöksen kanssa. Niin pelaajan ohjattava pienoisryhmä kuin myös vihollisjoukkio tekevät käsittämättömiä ratkaisuja. Pienet virheet voisi vielä antaa anteeksi, mutta ongelmat etenkin oman ryhmän käyttäytymisessä pilaavat monesti lupaavasti sujuneen tehtävän. Ryhmän jäsenet voivat lähteä yllättäen juoksemaan suoraan tulilinjalle tai juuttumalla heinikon keskellä olevaan aluskasvillisuuteen.

Tekoälyn ongelmat ovat yhteydessä pelin tasoarkkitehtuuriin, sillä saarella on paljon yksittäisiä objekteja joihin tekoälyn ohjaamat pelaajat voivat juuttua. Ulkonäön osalta monipuolinen ja vaihteleva ympäristö on hyvä asia. Yksityiskohtia on paljon ja erilaiset valaisuefektit kuten auringon lasku tuovat kaivattua tunnelmaa. Visuaalinen ilme on näyttävä, mutta viimeistely jättää kuitenkin toivomisen varaa. Vaikka yksityiskohtia on paljon on niiden mallinnuksessa puutteita ja epäkohdat pistävät silmään etenkin liikkeessä. Kokonaisuutta heikentää myös paikoitellen turhan lyhyt piirtoetäisyys, joka häiritsee erityisesti ajoneuvoilla liikkuessa.

Myös audiovisuaalisen kokonaisuuden toinen osuus jää toivotusta, sillä ääninäyttely ei ole kovinkaan onnistunutta. Näyttelijät eivät eläydy rooleihin tarpeeksi syvällisesti ja toistuvasti tärkeät tiedotteet hukkuvat harmaaseen informaatiovirtaan. Aseiden pauke, räjähdykset ja ajoneuvojen äänet ovat onneksi toteutettu onnistuneemmin.

Niukka moninpeli ja ongelmasotilas

Ennakkoon vahvalta vaikuttanut verkkomoninpeli on tekniseltä toteutukseltaan erinomainen. Pelihuoneisiin on helppo liittyä ja verkkoviivettä ei ainakaan testiajanjakson aikana esiintynyt. Pelaajien määrä tosin oli pettymys, sillä välillä oli ongelmia saada edes yhtä pelihuonetta täyteen. Moninpelin suurin ongelma on kuitenkin pelimuotojen ja karttojen niukka lukumäärä. Erilaisten pelimuotojen lukumäärä on kaksi ja karttavaihtoehtojen määrän voi laskea yhden käden sormin.

Operation Flashpointin paluu jättää ainakin konsolipuolella sekavat tunteet. Realismi ja taktisuus on toteutettu hyvin. Toisaalta tekoälyn käytös, piirtoetäisyys ja niukkasisältöinen moninpeli eivät täytä niille asetettuja odotuksia. Pelissä on paljon hyvää, mutta se jättää itsestään viimeistelemättömän kuvan. Joten kokonaisuus on tyydyttävä ja peliä voi suositella realististen toimintapelien ystäville, jotka ovat valmiita elämään edellä mainittujen ongelmien kanssa.

Mikko Rekola