10.05.2010 16:39

MAG (PS3)

MAGista on riittänyt puhetta ja hypeä kerrakseen. Lupaus 256:n taistelijan yhtäaikaisesta räiskintäkokemuksesta ja vieläpä konsolialustalla näyttää paperilta luettyna yhtä aikaa kiehtovalta ja pelottavalta. Odotus on nyt vihdoinkin ohi ja palkka-armeijat on päästetty irti. Riittääkö PlayStationin tekniikassa potkua, toimiiko pelaajayhteisön yhteistyö ja ennen kaikkea: miltä massiivinen toimintaräime lopulta maistuu?

Pelin taustatarina sijoittuu lähitulevaisuuteen. Muuttunut maailmanpoliittinen tilanne on saanut valtiot siirtämään vastuun sodankäynnistä yksityisille palkka-armeijoille. Työtilaisuudet ovat kortilla, joten sotajoukot päätyvät rähisemään keskenään. Kaukana suuren yleisön katseiden ulottumattomissa käytävä varjosota ratkaisee, kuka voittaa itselleen kullanarvoiset sopimukset.

Valitse puolesi

Ennen taistelun alkamista on luotava oma hahmo. Sijoituspaikkansa voi valita kolmen hieman toisistaan eroavan armeijan riveistä. Sotureita ei tiliä kohden voi kerrallaan olla kuin yksi, joten harkintaa kannattaa käyttää. Onneksi erot joukkojen välillä jäävät pääasiassa kosmeettisiksi, joten kovin suurta virhevalintaa ei vielä tässä vaiheessa pääse tekemään.

Omalle taistelijalleen pääsee määrittelemään useampia erilaisia varustepaketteja. Työkalupakista löytyy tuttu valikoima konetuliaseita, tarkkuuskivääreitä ja kranaatteja sekä myös korjaustyökalun ja parannusruiskeen kaltaisia apuvälineitä. Kokemuksen karttuessa valinnanvarakin kasvaa, tehokkaimmat torakot avautuvat vasta useiden tuntien pelaamisella.

Lyhyt tutoriaali opettaa perustaidot ja sen jälkeen onkin aika suunnata verkkoon. Yksinpelikampanjasta tai kattavammista opetustoiminnoista on turha haaveilla, MAG on tarkoitettu ainoastaan verkkopeliksi. Kunnon tutoriaalien puuttuminen on omiaan aiheuttamaan ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaaja rohkaistuu hakeutumaan ryhmänjohtajan tehtäviin. Ensikertalaisella menee puuhassa herkästi sormi suuhun.

Iso, isompi ja valtava

Ohjeistus on puutteellista, mutta onneksi untuvikot eivät joudu heti johtotehtäviin tai edes laajempien taisteluiden pariin. Ensimmäiset natsat ansaitaan 64 pelaajan harjoitusmaisen suppressionin tai kaksiportaisen sabotagen parissa. Ennen öljynjalostamon tuhoamiseen keskittyvän massiivisen domination-tilan avautumista ryhmätyökykyjä hiotaan vielä 128 taistelijan acquisitionissa, jossa hyökkääjien tarkoituksena on varastaa kaksi miehistönkuljetusvaunun prototyyppiä.

Sabotage ja suppression ovat tällaisen pelin kontekstiin liian yksinkertaisia, joten katse suuntautuukin laajempiin pelimuotoihin. Näissä taktikoinnin rooli nousee tärkeämmäkai. Kentät ovat pullollaan bunkkereita, tykistöpattereita ja muita kohteita, joiden valtaaminen tai puolustaminen keikuttaa vaakaa joko hyökkääjän tai puolustajan suuntaan.

Mittakaavan kasvaessa tarvitaan johtamista, ettei rytinä taannu kaaokseksi. Joukko-osastot on organisoitu hierarkisesti kahdeksan hengen ryhmiin, jotka muodostavat neljän ryhmän kokoisia pataljoonia. Kukkulan kuninkaana häärii koko porukan johtaja, jonka vastuulla on kokonaispaketin kasassa pysyminen.

Käskyjen noudattamista motivoidaan palkitsemisella. Ryhmänjohtajat määrittelevät niin kutsuttuja FRAGO-kohteita, joiden lähistöllä häärimisestä tilille ropsahtaa tuplamäärä kokemuspisteitä. Vallatkaa tuo bunkkeri, tuhotkaa vihollisen miehistönkuljetusvaunu, puolustakaa kohdetta. Kätevä järjestelmä tuo ryhmätoimintaan ryhtiä silloinkin, kun kaikilla ei ole käytössään kuulokemikrofonia.

Käskytyksen lisäksi johtajilla on käytössään myös tykistökeskityksien ja ilmatuen kaltaisia työkaluja, joiden saatavuus riippuu usein pelikentän tapahtumista. Tykit eivät laula, jos vihollinen on räjäyttänyt patterin taivaan tuuliin eikä tiedustelukone pysy pitkään taivaalla ilmatorjunnan kylväessä kuolemaa.

Järjestelmä toimii parhaiten ryhmätasolla. Pataljoonan ja koko armeijan johtajille ei tarjoilla joukkojen käskyttämiseen erillisiä radiokanavia kummoisempia lisätyökaluja. Lisäapu olisi tervetullutta, nyt kunnianhimoisempi taktikointi jää useimmiten haaveeksi sodan kulkiessa pitkin samoja, etukäteen määriteltyjä reittejä.

Addiktoiva prototyyppi

Pelkästään teknisenä suorituksena arvioituna MAG on kunnioitettava suoritus. Toki graafinen ulkoasu häviää lajityypin valioille, mutta se on valinta, joka on ollut pakko tehdä, jotta hurjan kokoiset väännöt pyörisivät sulavasti. Etukäteen pelätty verkkoviive onkin harvinainen vieras kaikkein kuumimpien ruuhka-alueiden ulkopuolella.

Pelin kompastuskiveksi muodostuukin verkkosotien murheenkryyni, ihmiset. Silloin, kun porukka pelaa yhteen ja johtoporras tietää, missä mennään, on kokemus parhaimmillaan huikea. Mutta kuinkas käykään, kun johtaja ei määrittele FRAGO-kohteita, taistelijat sooloilevat missä sattuu tai radiotaajuudet täyttyvät f-pommeista? Silloin turhauttaa ja peliaika tuntuu helposti hukkaan heitetyltä.

Toinen harmistuksen aihe on sisällön suhteellisen pieni määrä. Käytännössä kaksi aidosti kelvollista pelitilaa ja kolme samankaltaista karttaa molempia kohden on liian vähän, etenkin, kun massiivisesta pelaajamäärästä ei saada ihan kaikkea irti. Kentät kun on suunniteltu niin, että suurimmat taistelut tuntuvat enemmän neljältä yhtäaikaiselta mutta erilliseltä yhteenotolta. Rintamien välinen yhteispeli jää vajaaksi.

Myös aseiden ja varusteiden tasapainotus on toistaiseksi vielä puutteellista. Miehistönkuljetusvaunun pysäyttäminen singolla vaatii useampia laukauksia kuin yhdellä taistelijalla riittää edes ammuksia ja lääkintämiehenä toimimisesta palkitaan hieman liiankin muhkealla kokemuspistepotilla. Nämä ongelmat eivät onneksi ole kuitenkaan suuren suuria ja tulevat varmasti korjaantumaan ennemmin tai myöhemmin päivitysten muodossa.

Lupaava prototyyppi

MAG on monella tapaa edelläkävijä, mutta samalla myös lastentaudeista kärsivä prototyyppi, joka vaatii pelaajiltaan paljon. Kärsivällisiä palkitaan jo nyt parhaimmillaan huikealla kokemuksella, tunteella siitä, millaista on olla keskellä modernia taistelukenttää. Pelaajayhteisön taso nousee varmasti ajan myötä, mutta se ei valitettavasti yksinään riitä. Peli myös suorastaan huutaa lisää sisältöä.

Jos tekijöillä riittää mielenkiintoa ja resursseja tuottaa uusia kenttiä ja pelimuotoja, joissa uskalletaan hyödyntää rohkeammin kunnioitettavan kokoisen pelaajamäärän luomia mahdollisuuksia, on MAG:lla mahdollisuuksia nousta todelliseksi pelityypin uudistajaksi.

Tällaisenaan suoritus ei vielä aivan riitä parhaaseen A-ryhmään. Peliä ei silti missään nimessä kannata karttaa. Jos peliseuran kanssa käy onni myötä, tarjoaa MAG jo nyt ainutlaatuisen räiskintäkokemuksen, jonka kaltaisia ei konsoleilla olla ennen päästy kokemaan.
 

Juho Anttila