12.02.2010 16:33

Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Avatkaa näyttämö, virittäkää muovikitarat ja paloitelkaa rumpukapulat. Kulttimaineeseen noussut musiikkipelisarja on edennyt jo viidenteen osaan. Veljessarjan uusin Vesa vetäisee hihasta koko korttipakan yrittäen tarjota jokaiselle musiikin ystävälle jotakin. Lopputulos on valju ja tasalaatuinen keitos, josta löytyy ainoastaan muutama maistuva sattuma.

Sarjan viides tarjoaa monipuolisen kappalevalikoiman Billy Idolista aina Duran Duraniin saakka. Jokaiselle löytyy jotakin, mutta kappalevalikoima on pirstaleisuudessaan myös negatiivinen asia. Koko pelin hankkimista on vaikea perustella, jos listalta löytyy ainoastaan yksi tai kaksi lempikappaletta. Pelistä on myös mahdotonta löytää muista musiikkipeleistä löytyvää kappalekirjon punaista lankaa, sillä genrejä on joka lähtöön ja vieläpä epätasaisessa suhteessa.

Muut uudistukset ovatkin astetta onnistuneempia, sillä uusi rennompi partypelitila ja vapaasti valittavat soittimet tuovat runsaasti lisää käyttäjäystävällisyyttä. Nyt yksittäinen soittaja voi lopettaa soittamisen kesken kappaleen kurkun kuivaessa tai liittyä mukaan vasta melodiseen loppusooloon. Myös typerältä tuntuneet rajoitukset yhtyeen kokoonpanoa koskien ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, joten kenenkään ei ole enää pakko luritella bassoa.

Pelimekaniikassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Pienet parannukset keskittyvät lähinnä ulkoasuun, parempaan nuotitukseen ja valikkojärjestelmän onnistuneeseen yksinkertaistukseen. Mukaan tulee laskea myös toimivampi uratila, jossa jokaisesta kappaleesta kerätään tähtiä ja kaikkia kappaleita ei ole enää pakko tahkota läpi edetäkseen uralla. Koko kappalelista on myös valmiiksi avattu heti soitettavaksi.

Kaksi askelta eteen ja yksi taakse

Onnistuneista uudistuksista huolimatta soittaminen muuttuu pian pitkäveteiseksi. Tilanne pahenee entisestään jos pelisarjan parissa on aiemmin viettänyt hetkiä, sillä neljäs osa menestyi pitkälti uusien soittimien avulla. Viitonen ei tarjoa mitään uutta soitinrintamalla, joten se kaipaisi jotain omaa ja erilaista.

Kritiikki kohdistuu myös aiempien pelien kappaleiden lisäämiseen soittolistaan. Vaikka biisejä olisi jo aiemmin hankkinut virtuaalikaupasta edelliseen Guitar Heroon, on niistä maksettava nyt siirtomaksu. Summa ei ole suuri, mutta rahastuksen ikävää löyhkää on hankala välttää. Miksi jo kerran ostetuista kappaleista olisi maksettava vielä toistamiseen?

Sarjan viides osa on teknisesti tasavahva, mutta se kaipaisi jotain ennen näkemätöntä jäädäkseen pelaajien mieleen. Siinä missä rinnakkaispelisarja DJ Hero toi markkinoille DJ:n varusteet kaipaisi alkuperäissarja tuekseen uuden pelillisen innovaation tai vaikka kasan uusia soittimia. Esimerkiksi virtuaalitrumpetin tai muovisen pikkubanjon lisääminen voisi tuoda uusia ulottuvuuksia tuttuun yhtyekonseptiin.

Nykyisellään Guitar Hero 5 on näyttävä ja hyvältä kuulostava musiikkipeli, jonka taustan alta paljastuvat samat vanhat kierrätetyt palikat uudessa järjestyksessä. Ensimmäistä sarjan peliä hankkivilla kyseessä on epäilemättä kannattava investointi, pelisarjan veteraanien kannattaa punnita kappalelistan sisältöä ennen lopullista ostopäätöstä.

Sarjan viides tarjoaa monipuolisen kappalevalikoiman Billy Idolista aina Duran Duraniin saakka. Jokaiselle löytyy jotakin, mutta kappalevalikoima on pirstaleisuudessaan myös negatiivinen asia. Koko pelin hankkimista on vaikea perustella, jos listalta löytyy ainoastaan yksi tai kaksi lempikappaletta. Pelistä on myös mahdotonta löytää muista musiikkipeleistä löytyvää kappalekirjon punaista lankaa, sillä genrejä on joka lähtöön ja vieläpä epätasaisessa suhteessa.

Muut uudistukset ovatkin astetta onnistuneempia, sillä uusi rennompi partypelitila ja vapaasti valittavat soittimet tuovat runsaasti lisää käyttäjäystävällisyyttä. Nyt yksittäinen soittaja voi lopettaa soittamisen kesken kappaleen kurkun kuivaessa tai liittyä mukaan vasta melodiseen loppusooloon. Myös typerältä tuntuneet rajoitukset yhtyeen kokoonpanoa koskien ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, joten kenenkään ei ole enää pakko luritella bassoa.

Pelimekaniikassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Pienet parannukset keskittyvät lähinnä ulkoasuun, parempaan nuotitukseen ja valikkojärjestelmän onnistuneeseen yksinkertaistukseen. Mukaan tulee laskea myös toimivampi uratila, jossa jokaisesta kappaleesta kerätään tähtiä ja kaikkia kappaleita ei ole enää pakko tahkota läpi edetäkseen uralla. Koko kappalelista on myös valmiiksi avattu heti soitettavaksi.

Kaksi askelta eteen ja yksi taakse

Onnistuneista uudistuksista huolimatta soittaminen muuttuu pian pitkäveteiseksi. Tilanne pahenee entisestään jos pelisarjan parissa on aiemmin viettänyt hetkiä, sillä neljäs osa menestyi pitkälti uusien soittimien avulla. Viitonen ei tarjoa mitään uutta soitinrintamalla, joten se kaipaisi jotain omaa ja erilaista.

Kritiikki kohdistuu myös aiempien pelien kappaleiden lisäämiseen soittolistaan. Vaikka biisejä olisi jo aiemmin hankkinut virtuaalikaupasta edelliseen Guitar Heroon, on niistä maksettava nyt siirtomaksu. Summa ei ole suuri, mutta rahastuksen ikävää löyhkää on hankala välttää. Miksi jo kerran ostetuista kappaleista olisi maksettava vielä toistamiseen?

Sarjan viides osa on teknisesti tasavahva, mutta se kaipaisi jotain ennen näkemätöntä jäädäkseen pelaajien mieleen. Siinä missä rinnakkaispelisarja DJ Hero toi markkinoille DJ:n varusteet kaipaisi alkuperäissarja tuekseen uuden pelillisen innovaation tai vaikka kasan uusia soittimia. Esimerkiksi virtuaalitrumpetin tai muovisen pikkubanjon lisääminen voisi tuoda uusia ulottuvuuksia tuttuun yhtyekonseptiin.

Nykyisellään Guitar Hero 5 on näyttävä ja hyvältä kuulostava musiikkipeli, jonka taustan alta paljastuvat samat vanhat kierrätetyt palikat uudessa järjestyksessä. Ensimmäistä sarjan peliä hankkivilla kyseessä on epäilemättä kannattava investointi, pelisarjan veteraanien kannattaa punnita kappalelistan sisältöä ennen lopullista ostopäätöstä.

Mikko Rekola