13.12.2011 14:12

Forza Motorsport 4 (Xbox 360)

Kun lähdetään tekemään jatkoa Xbox 360 -konsolin parhaalle autopelille, herää väistämättä kysymys: mikä tavoitteeksi? No, vastaus on selvä. Tehdään sitten tämän sukupolven paras autopeli, alustaan katsomatta. Forza Motorsport 3 todisti, ettei Gran Turismo ole enää yksiselitteinen konsolikaahailun kuningas. Turn 10:lle tämä ei kuitenkaan riitä, sillä nopealla aikataululla valmistunut jatko-osa tyhjentää pajatson lähes totaalisesti.

Pientä pelkoa vuosipäivityksestä ei voi välttää, kun muistetaan, että pelisarjan loistokkaan edellisen osan julkaisusta on kulunut vasta kaksi vuotta. Kehittäjät eivät ole kuitenkaan levänneet laakereillaan, vaan kromia on kiillotettu urakalla ja isoilla resursseilla. Lopputulos on huikea.

Rakasta autoa

Uuden Forzan kantava teema on rakkaus autoihin. Aihetta lähestytään tiiviin Top Gear -yhteistyön kautta. Jeremy Clarkson kuuluu niin introssa kuin myös pelin tiimellyksessä ja peliin on integroitu mittava määrä Top Gear -henkistä pelattavaa puhumattakaan mielenkiintoisista autoesittelyistä. Kukapa ei tahtoisi ajaa itse Reasonably Priced Car -haastetta?

Autopeleistä puhuttaessa graafinen ulkoasu nousee tärkeään asemaan. Autoja on tarkoitus rakastella katseella ja se onnistuu vain, jos myös pelimoottori hivelee silmiä. Forza Motorsport 4 ei petä tällä rintamalla. Kaikki pelin autot ja radat, ennestään tututkin sellaiset, on uusittu. Lopputulos on kerta kaikkiaan upea.

Uusi grafiikkamoottori tuo ajokkeihin rutkasti kaivattua kiiltoa. Nyt ne näyttävät sekä esittelyruuduissa että myös radalla suorastaan hämmästyttävän hyvältä. Uudistetut valaisuefektit luovat sen kaivatun viimeisen silauksen, joka nostaa Forza Motorsport 4:n yhdeksi Xbox 360:n näyttävimmistä peleistä. Autofani ei voi kuin kehrätä tyytyväisenä ihastellessaan silkinpehmeää ruudunpäivitystä ja toinen toistaan upeampia autoja.

Rakkaus autoihin näkyy myös valikoimassa. Edellisen Forzan tapaan listalta löytyy niin vanhoja klassikoita, huippunopeita ratakiitäjiä kuin uudenkiiltäviä konseptiautojakin. Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni löytäisi pelistä auton, joka herättää aitoja tunteita. Ajokkien maailmaan on helppo uppoutua, kokeiltavaa ja viriteltävää riittää uskomattoman pitkäksi aikaa.

Mainittu virittely on yksi niistä pelin ominaisuuksista, joka on säilynyt lähes täysin ennallaan. Autot on yhä pisteytetty ominaisuuksiensa mukaan ja jokaisella autoluokalla on oma maksimipistemääränsä, jota ei sovi ylittää jos mielii kisata haluamassaan luokassa. Uusien ja tehokkaampien osien ostamisen lisäksi myös esimerkiksi alustan säätöjen optimoiminen onnistuu tutulla tavalla. Taitava virtuaalimekaanikko tekee romuraudastakin suorituskykyisen kilpurin.

Ne pienet tärkeät parannukset

Ajotuntuma on yhä tuttua Forzaa. Tämä tarkoittaa siis realistista mutta silti nautittavaa ajettavuutta, jonka tärkein saavutus on luoda uskottava illuusio aidon kaltaisesta ajamisesta. Pinnan alla on kuitenkin tapahtunut muutoksia, jotka parantavat kokemusta entisestään

Uusitut rengasfysiikat näkyvät johdonmukaisempana käyttäytymisenä autosta toiseen vaihdettaessa. Kosketus tiehen on hieman entistä liukkaampi, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Ajaminen tuntuu ajamiselta, ei raiteilla matkustamiselta.

Toinen merkittävä muutos löytyy kaasun ja jarrun käyttäytymisestä. Kun kaasun säätäminen oli ennen hieman kulmikasta, on siihen nyt saatu lisättyä tuiki tärkeää tarkkuutta. Tasapainottelu täydellisen mutkan ja sivuluisuun ajautumisen välillä on entistä tarkempaa ja sitä kautta tyydyttävämpää.

Myös itse pelin uratila on kokenut muutoksia. Kisoja tarjotaan ajettavaksi totuttua loogisemmin ottaen huomioon sekä kuskin ajotaidot että tämän autotallin sisällön. Urasta muodostuukin jokaiselle yksilöllinen kokemus, jonka pelaisi mieluusti läpi useammankin kerran.

Uramuotoa pelatessa vaikeustasoa ei pääse enää valitsemaan itse. Sen sijaan Forza 4 nuuskii pelaajan ajosuoritusta pidemmällä aikavälillä ja säätää vaikeustason sen mukaisesti juuri sopivan haastavaksi. Järjestelmällä menee tosin tovi ennen kuin se ymmärtää nostaa haastetason kokeneemman kuskin omaamalle tasolla.

Maininnan ansaitsee myös tekoälyn uudistettu toimintatapa. Kun silikonikuskien autoista leikattiin ennen tehoja helpommilla vaikeustasoilla, ajavat kaikki nyt pelaajan kanssa yhtä tehokkailla ajokeilla. Sen sijaan helpommalla tasolla ajettaessa tekoälyn mutkakäyttäytyminen on varovaisempaa. Näin kisoissa sattuu ja tapahtuu entistä enemmän.

Arkivihollisen kimppuun

Moninpeli noudattaa tuttua kaavaa. Tällä kertaa radalle tosin mahtuu kerrallaan 16 autoa. Varsinkin tutussa porukassa ajettaessa kokemus on osapuilleen parasta, mitä internetissä voi tehdä. Radalla sattuu ja tapahtuu, huuto on hirmuinen ja nauru raikaa.

Ehkä hienoin uutuus on silti rivals-pelimuoto. Perusideana on yksinkertaisesti ajaminen kunnialistalla itseä paremmin suoriutuneiden aikoja vastaan etukäteen määrätyillä autoilla ja radoilla. Kun vastustaja kukistuu, lyödään eteen astetta hankalampi haaste, kunnes koko listan ykköspaikka on vallattu. Rivals toimii samalla myös oivana ajokouluna, sillä omaa suoritusta on pakko parantaa jos tahtoo pärjätä.

Parhaimmillaan rivals on silloin, kun vastassa on kaverilistalla tai samassa autokerhossa majailevia kuskeja. Tällöin onnistuneesta suorituksesta lähtee kukistetulle kaverille välitön palaute viestin muodossa. Kisaaminen muuttuu henkilökohtaiseksi, kun kaverukset kukistavat vuoron perään toinen toistensa aikoja. Mutkien viilaamiseen saa uppoamaan tuntitolkulla aikaa lähes huomaamatta.

Mainitut autokerhot ovat yksi monista Forza 4:n hienoista uudistuksista. Autokerho on kuin klaani, jonka jäsenet kantavat nimensä edessä yhteistä tagia. Ominaisuus ei kuitenkaan rajoitu tähän, vaan kerholaiset voivat muun muassa jakaa autoja ja säätöjä toistensa kokeiltaviksi. Lisäksi saman autokerhon jäsenet on helppo kutsua moninpelikarkeloihin parilla napinpainalluksella.

Ei juuri parempi Kinectillä

Kinect-ohjain kaipaa kipeästi tuekseen hyviä pelejä ja niinpä myös Forza 4 sisältää liikkeentunnistusominaisuuksia. Näistä odotetuin, pään liikkeitä seuraava head tracking osoittautuu pettymykseksi. Toiminnon konfigurointi on tuskaista puuhaa ja jos pään seuraamisen saa toimimaan, häiritsee se ainakin tottumatonta enemmän kuin mitä ominaisuudesta olisi hyötyä.

Valittujen autojen esittelyyn tarkoitettu autovista päästää pelaajan tutkimaan autoja ikään kuin hän olisi itse paikan päällä. Kinect-toteutus tasapainottelee kömpelön rajamailla. Lopulta tavallinen ohjain soveltuu tähänkin puuhaan Kinectiä paremmin. Viimeinen liikkeentunnistustemppu, kisojen ajaminen pitämällä käsiä ilmassa ikään kuin virtuaalisella ratilla toimii odotettua paremmin. Ominaisuus on silti eksynyt aivan väärään peliin.

Kinect-ominaisuudet jäävät turhakkeiksi, mutta onneksi Forza 4 ei ole niistä riippuvainen muualla kuin markkinointihenkilöstön unissa. Pelin sydän on kilvan ajaminen upeilla autoilla huikeissa maisemissa ja juuri sen kokemuksen se myös tarjoaa. Virtuaaliajaminen on tuskin koskaan ennen ollut yhtä hauskaa, jännittävää ja silti realistista.

Onkin syytä unohtaa pelot siitä, että Forza 4 olisi vain vuosipäivitys sarjan edelliseen osaan. Kehitystä on tapahtunut juuri siellä, missä sitä myös tarvitaan. Uudet radat, joita löytyy viisi erilaista muunnelmineen, ovat laadukkaita ja mielenkiintoisia. Grafiikkamoottori saa keräilemään leukaluutaan lattialta ja urapelikin imaisee mukaansa entistä tehokkaammin. Uudet verkko-ominaisuudet, erityisesti rivals-pelitila, ovat kauttaaltaan täyttä rautaa.

Tältä pohjalta ei tuota vaikeuksia julistaa Forza Motorsport 4 tämän laitesukupolven parhaaksi autopeliksi. Huikean tiukka ja viimeistelty paketti ei sisällä kuin muutaman heikkouden eivätkä nekään häiritse varsinaista ydinpelaamista. Autopelien uusi kuningas jättää kilpailijat armotta nielemään pölyä.

Juho Anttila