17.05.2010 15:01

Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360)

En arvostele tuoreinta Square-Enixin eeposta samalla taustalla kuin monet muut. Olen kyllä pelannut läpi sarjan ehdottomasti parhaan osan Final Fantasy VII:n, mutta viimeisimmäksi viimeiseksi fantasiakseni on jäänyt yhdeksäs osa. Katson siis uutuutta lähes tuorein silmin.

En ole arvostellut tuoreinta Square-Enixin eeposta samalla taustalla kuin monet muut. Olen kyllä pelannut läpi sarjan ehdottomasti parhaan osan Final Fantasy VII:n, mutta viimeisimmäksi viimeiseksi fantasiakseni on jäänyt yhdeksäs osa. Katson uutta osaaa lähes tuorein silmin.

Ristiriitaisia muutoksia

Final Fantasy XIII:ssa on liuta kauan odotettuja uudistuksia. Valitettavasti näkyvin muutos pelin lineaarisuus. Vastaantulijoiden kanssa ei keskustella eikä kaupunkeja ole lainkaan. Se oli suuri pettymys kaltaiselleni viipyvälle tutkimusmatkailijalle, joka kääntää jokaisen kannon ja mättään. Toisaalta varsinainen pääjuoni etenee näin sutjakkaammin.

Juoni ei sinänsä petä odotuksia, mutta on liian tavanomainen. Sellainen, jota odottaa japanilaiselta roolipeliltä – kornin suuria tunteita, rasittavia sivuhahmoja ja maailman pelastava aggressiivinen päähenkilö. Jotain yllättävää toivoi varsinkin kun muita muutoksia on tehty suurella kauhalla.

Onnistuneimman uudistuksen on kokenut taistelumekaniikka. Siinä on aiempaa nopeampi tempo ja monet pienet asiat on lähestulkoon automatisoitu. Se ei varmasti kelpaa kaikille, mutta tekoäly toimii mainiosti. Peli osaa automaattisesti etsiä vihollisen heikkouksia. Pelaajan tehtäväksi jää hallita lennosta kunkin ryhmän jäsenen ammattia kuten soturia tai parantajaa. Taistelun todellisena tavoitteena on kasvattaa vihollisten stagger-mittaria, joka täyttyessään lamauttaa viholliset. Silloin on aika iskeä.

Final Fantasy XIII ei ilmiselvästi ole mikään merkkiteos, vaan jättää ristiriitaisen jälkimaun. Sen pelaaminen on nautinnollista uudistetun taistelujärjestelmän ansiosta, ulkoasu on komea ja eeppinen musiikki pauhaa vanhaan malliin, mutta putkimaisuus ja kaavamainen tarina vievät parhaan terän.
 

Simon Elo