23.08.2010 15:44

Fight Night Round 4 (PS3, Xbox 360)

Nyrkkeily on ihmisillä geeneissä. Turha väittää vastaan, sillä pari tuhatta vuotta lajia on harrastettu, videopelinäkin jo 30 vuotta. Mitä siis voi tarjota lajin ystävälle tänä päivänä? Pian pyöreitä täyttävä Fight Night –pelisarja luottaa kehäketun tavoin taitoon ei temppuihin. Tuoreimmalle osalle riittää, että se on parempi kuin edeltäjänsä. Erävoitto, muttei tyrmäämällä.

Fight Night Round 4 on päällisin puolin pelinä yhtä yksinkertainen kuin kuvaamansa laji. Kaksi treenattua miespuolista henkilöä vaihtaa iskuja ja pyrkii päihittämään toisensa. On aikaraja, jonka jälkeen tuomarit valitsevat paremman. Tai vaihtoehtoisesti voittaja on pystyyn jäänyt uros. Antiikkista hölmöläisten hommaa, joka pitäisi lopettaa kokonansa?

Niinhän urheilulajeja panetellaan. Vähätellään, että jääkiekossa aikuiset miehet luistelevat mustan kiekon perässä. Jalkapallossa juostaan nahkakuulan kanssa kilpaa. Naurakaa vain, mutta kaikkien lajien takana on oikeasti monimutkaiset taktiikat ja strategiat. Kaikki ei ole vain lihaksia ja hikeä, vaikka niitäkin tarvitaan.

Turpaantuliaiset

Fight Night Round 4 on nyrkkeilyä ilman fyysistä suoritusta. Todennäköisesti lähemmäs tätä ei päästä ilman liiketunnistimia. Toisaalta fyysisen suorituksen riisuminen paljastaa, kuinka taktinen laji kyseessä onkaan. Nyrkkeilyssä nuijimista on vain pieni osa, loput on monimutkaista vuorovaikutusta partnerin kanssa. Lähin vertailukohta lienee tanssi.

Ja miksei. Nyrkkeilyssä vaaditaan rytmitajua, refleksejä ja vastustajan tarkkaa arviointia. Kun kumppani lyö raskaasti ja iskun torjuu onnistuneesti, jää avoimeksi lyhyt hetki, jolloin vastustaja ei ehdi reagoida. Tätä tilannetta ennen on jo päätettävä taktiikka: miten ja mistä lyödään. Ja samalla on mietittävä jo seuraavaa liikettä, sillä vastustajalla raksuttavat samat ajatukset.

Fight Night Round 4 vangitsee täydellisesti tämän leikin. Nyrkkeily ei ole yhtä kuin nyrkkitappelu, eikä pelkällä älyttömällä tikkaamisella saavuta muuta kuin väsähtäneen ottelijan, ja sitä seuraavan häviön tyrmäyksen kautta. Fight Night Round 4:ssä pelaaja lukee vastustajaa, harkitsee ja laskee liikkeensä. Jokaisella teolla on vaikutuksensa. Lyö tai liiku turhaan ja nyrkkeilijän voimat ehtyvät, suojaa liikaa ja vastustaja pääsee määräämään tahdin.

Suunnitelmat selväksi

Strategia on tarkastettava vähintään jokaisella erätauolla, kun naamaa korjataan ja koneistoa kastellaan. Koutsin neuvoja voi noudattaa tai miettiä omat taktiikkansa. Fiksuin muuttaa strategiaa vaikka kesken erän. Ehkä seuraavaksi kannattaa kokeilla toisenlaisia lyöntiyhdistelmiä tai liikkua enemmän vastustajan ympärillä? Varmaa on, että paikallaan junnaaminen ei tuomareilta pisteitä kerrytä.

Ohjaus on intuitiivinen, mutta monimutkainen, etenkin aluksi. Toisella analogitatilla liikutaan ja väistellään, toisella lyödään. Napeilla vastustajaa halaillaan, heitetään tyrmäysiskut ja vaihdetaan omaa asentoa. Oppiminen on nopeaa, taitaminen toinen juttu. Tositilanteessa etenkin pyöritysliikkeitä vaativien koukkujen tekeminen tattiohjauksella on joskus turhauttavaa.

Fight Night Round 4:ää tehtäessä on keskitytty ainoastaan erässä käytävään kamppailuun. Kun käy läpi Legacyksi nimettyä uratilaa, miettii kuinka upea kokonaisuus olisi, jos pelattavuus yhdistettäisiin Don King Presents Prizefighterin mahtavaan tarinatilaan. Legacy on nimittäin kuin suuri määrä kamppailuja, joita erottaa toisistaan vain vaatimattomat harjoittelua kuvaavat minipelit, taistelukalenteri ja muut tilketekstiä pursuavat ruudut.

Yhden jutun asialla

On siis selvää, että pelin pääasiallisena tarkoituksena on pelkän nyrkkeilyn kuvaaminen, mahdollisimman viihdyttävästi, mutta silti realistisesti. Tässä se onnistuu myös visuaalisesti, mutta vain nyrkkeilijöiden osalta. Kaikki muu grafiikka on tylsää, myös nyrkkeilykehät aina harjoittelusaleista isoihin areenoihin. Nyrkkeilijät tihkuvat miehisyyttä aitoine, hikisine lihaksineen. Hahmojen epärealistisuu paljastuu vasta, kun valitsee oikeita kehäraakkeja pelattavaksi.

Nyrkkeilijät ovat ulkoisesti melkoisia karikatyyrejä, mutta ominaisuuksiltaan aidon oloisia. Tähtien joukossa on tutut Tyson, Ali, LaMotta, Foreman ja Frazier, mutta onpa joukossa suomalaisen Amin Asikaisenkin tapaisia uusia nyrkkeilysankareita. Onkin mielenkiintoista kamppailla nuoren polven kyvyllä kehästä aikoja sitten poistuneen legendan kanssa. Asikainen vastaan Sugar Ray Robinson? Siitä vain ottelemaan kuuluisuuksilla, konetta tai kaveria vastaan, netissä tai kahdella ohjaimella.

Fight Night Round 4 on nyrkkeilyn ystävän valinta. Se ei anna maistaa staran, tai siksi pyrkivän lupauksen elämää syvemmin, kuten Don King Presents Prizefighter, mutta se on nokkapokan suhteen dynamiittia. Kun vielä pelintekijät ovat mukavalla tavalla omistautuneet tukemaan tuotostaan sen julkaisun jälkeenkin uusilla ostettavilla lisillä, on peliä helppo suositella.
 

Antti Mutta