24.02.2010 17:25

Dragon Age Origins (PS3, Xbox 360)

Bioware sai lojaalin kannattajakunnan jo ensimmäisellä Baldur's Gate -pelillään. Konsolipelaajat pääsivät maistamaan Biowaren tuotoksia ensimmäisen kerran Knight of the Old Republicin muodossa scifimmissä Star Wars -tunnelmissa. Sen jälkeen Bioware on tarjoillut konsolipelaajille itämäisempiä kung fu -tappeluita Jade Empiressä ja räiskintää Mass Effectissä, mutta vasta nyt konsoliseikkailijatkin pääsevät eeppisten fantasiaroolipelien makuun.

Valitse liittolaisesi

Dragon Age on lähtökohdiltaan ja pinnallisin puolin varsin kliseinen fantasiatarina. Maailma on elänyt rauhan aikaa satoja vuosia ja kansat ovat jo melkein unohtaneet pahuuden uhan. Pahuuden voimat ovat kuitenkin nostamassa päätään juuri kun kaikki osapuolet kamppailevat omien ongelmiensa kanssa. Pelaajan tehtäväksi jää alkukahakoiden jälkeen ratkaista ongelmat ja yhdistää eri kansat taisteluun pahan voimia vastaan.

 Vaikka Dragon Age Origins ottaa isossa mittakaavassa mallia fantasiakliseiden ABC-kirjasta, Bioware lisää kaikkeen omanlaisensa kierteen. Yksinkertaiselta vaikuttavan selkkauksen taustalta saattaa löytyä yllättäviä syitä, jotka tekevät valinnoista hankalia. Dragon Age liikkuu usein harmaalla maaperällä eivätkä valinnat ole läheskään aina niin mustavalkoisia kuin Biowaren aikaisemmissa peleissä.

Suurempien juonikuvioiden lisäksi pelaaja voi valita oman alkuperänsä. Sen vaikutus näkyy lähinnä vain lähtötilanteessa, sillä jokaiselle vaihtoehdolle on oma noin tunnin mittainen intro, jonka aikana pelaaja tutustutetaan valitsemaansa hahmoon. Kastittoman kääpiön elämä on hyvin erilaista verrattuna aateliskääpiöön. Pidemmän päälle valinnalla ei ole erityisen suuria vaikutuksia itse pääjuoneen, mutta tietyt hahmot saattavat reagoida eri tavoin tiettyihin rotuihin ja muutamia alkuperätarinan aikana kohdattuja hahmoja on mahdollista nähdä myöhemminkin tarinan aikana.

Saldo: 1257 kuollutta örkkiä

Originsin pelaamisen pitäisi olla tuttua kauraa kaikille, jotka ovat joskus pelanneet tämän genren pelejä. Pelaaja valitsee alkuperän lisäksi hahmoluokan kolmesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta, soturista, maagista ja varkaasta. Jokaiselle hahmoluokalle voi myöhemmin valita vielä kaksi erikoistumista, jotka vaikuttavat edelleen siihen minkälaisia kykyjä on mahdollista opetella tasojen noustessa.

Hahmonsa luomisen jälkeen pelaaminen siirtyy tutulle linjalle. Kaupungeissa käydään kauppaa ja hankitaan tietoa tapahtumista keskustelemalla asukeille sekä lupaudutaan todennäköisesti samalla muutamiin sivutehtäviin. Kun on jututtanut haluamiaan kaupunkilaisia, on aika siirtyä luolastoihin tai luontoon taistelemaan.

Dragon Age taistelut ovat lähempänä Baldur's Gate -pelien tyylistä pientä säätämistä kuin suoraviivaista hack 'n slashia. Tämän huomioon ottaen Bioware on siirtänyt kyseisen pelityylin suhteellisen hyvin konsoleiden ohjaimilla pelattavaksi. Pelaaja voi edelleen käskyttää kaikkia hahmoja erikseen, mutta eri toimintoja voi myös säätää tekoälyn hoitamaksi, jolloin pelaajan ei tarvitse olla koko ajan pitelemässä jokaista hahmoa käsistä.

Kaikki erikoisliikkeet, parannusesineet ja loitsut löytyvät napinpainalluksesta avautuvan komentopyörän alta, mutta muutamat niistä voi laittaa kätevästi yhden napinpainalluksen päähän. Biowaren konsoleille kehittämä ohjausmalli ei voita hiirtä ja näppäimistöä, mutta pienet apukeinot ja oivallinen komentorinkula tekevät pelaamisen kuitenkin mahdolliseksi ja nautittavaksi myös konsoleilla.

Taistelusysteemi toimii siis hyvin, mutta Bioware olisi voinut kehitellä enemmän erilaisia vihollistyyppejä ja tehdä nykyisistäkin vaihtelevampia vastuksina.. Nykyisellään on aivan sama taisteleeko ihmistä, kääpiötä vai örkkiä vastaan ja muistakin olennoista löytyy liikaa vain näennäisesti erilaisia vastuksia. Loppupuolella peliä alkaa jo kyllästyttää taistella tuhannetta pimeän kätyriä vastaan, joka ei ole muuttunut tippaakaan ensimmäisestä.

Voisi olla eeppisempikin

Dragon Age ei vaikuta tuotantoarvoiltaan aivan niin suurelta kuin sen tyyliseltä eeppiseltä fantasialta odottaisi. Grafiikat tekevät tehtävänsä, mutta eivät yllä tasoltaan edes Biowaren oman Mass Effectin tasolle. Monet kohtaukset vaikuttavat laimeilta, koska ruudulle ei olla saatu loihdittua tarpeeksi kaaosta ja toteutus on muutenkin lattea. Niiden aikana tulee liian läheisesti mieleen monet B-luokan fantasiaelokuvat, eivät Taru Sormusten Herrasta -elokuvien kaltaisten filmatisointien eeppiset tunnelmat.

Vaikka visuaalinen puoli jättääkin toivomisen varaa, musiikit ovat huomattavasti parempaa laatua. Soundtrack ei ole suinkaan täynnä Marilyn Mansonia, kuten trailerit antoivat olettaa, vaan tunnelmaan paremmin sopivia orkesterisävellyksiä. Ääninäyttely on kauttaaltaan tasaisen laadukasta, vaikka muutamia heikompiakin yksilöitä on päässyt mukaan.

Dragon Age: Origins onnistuu toisaalta kääntämään tuttuja asioita hyvin päälaelleen, mutta se on pelattavuudeltaan ehkä liiankin tuttua ja turvallista fantasiaropeilua. Tapahtuipa juonessa mitä tahansa, pelaaminen äityy liian usein ahtaiden luolastojen ja metsäpolkujen koluamiseksi. Se myös lupaa alussa eeppisempää seikkailua kuin mitä se lopulta tarjoaa. Dragon Age: Origins ei ole missään nimessä huono peli, mutta Biowarelta odotti hieman enemmän Mass Effectin jälkeen.

Lue pelin PC-version arvostelu täältä: Dragon Age: Origins (PC)

Petteri Kaakinen