22.01.2010 14:16

Bayonetta (PS3, Xbox 360)

Shigeru Miyamoto, Hironobu Sakaguchi ja Hideo Kojima ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja japanilaisia, jotka monet pelaajat tietävät, vaikka eivät olisikaan heidän tuotostensa suurfaneja. Yksi mies jätetään häpeällisesti aina pois listoilta, kun mietitään Japanin suurimpia lahjakkuuksia pelinkehitykselle, nimittäin Hideki Kamiya. Monista toimintapeleistään tunnettu lahjakkuus on luonut nyt yhden viime vuosien äimistyttävimmistä taistelupeleistä.

Kamiyan aivoista ovat peräisin muun muassa 3D-toimintapeligenren nykyiseen muottiinsa asettanut Devil May Cry, 2D-toimintapelit täydellisyyteen hionut Viewtiful Joe ja yksi ainoista Zeldamaisista seikkailupeleistä, joka jopa ylittää inspiraation lähteensä, eli PS2:n loistava Okami..

Hideki Kamiyan nimi ja teokset ovatkin surullisen tuntemattomia, kun ottaa huomioon sen, että hänen pelinsä ovat poikkeuksetta genrejensä parhaimmistoa eikä joukkoon mahdu yhtäkään hutia. Nyt Kamiya palaa kahdeksan vuoden tauon jälkeen 3D-toimintapelien pariin, ja minkälainen paluu se onkaan. Bayonetta saa kaikki muut toimintapelit tuntumaan turhilta.

Naughty Angels

Bayonetta kuulostaa ideana poikkeuksellisen naurettavalta. Päähahmo on noita, jonka kurvikkaita muotoja peittävät vaatteet on tehty hänen omista hiuksistaan. Hiuksia käytetään myös erilaisten taikojen voimanlähteenä, jolloin pelaajille tarjoillaan runsaasti paljasta pintaa. Bayonetta taistelee taivaan enkeleitä vastaan, jotka tosin muistuttavat enemmänkin enkeleitä imitoivia helvetin demoneita. Länsimaalaisen perinteen mukaiset sulonaamaiset hyvyyden lähettiläät ovat tästä kaukana.

Bayonetta olisikin nolo peli, jos se oltaisiin tehty otsa rypyssä. Se ottaa kuitenkin kieli poskessa -asenteen alusta asti. Bayonetta ei ota itseään liian vakavasti, mikä tekee siitä yksinkertaisesti viihdyttävää seurattavaa Kun Bayonetta heittää sarkastista läppää enkeleitä piiskatessaan ja kiusoittelee seksikkyydellään, ei voi kuin hymyillä. Täysin ylivedetty ote koko touhuun ei välttämättä miellytä kaikista vakavamielisimpiä toimintapelien pelaajia, mutta onneksi itse peli kaiken tämän farssin alla on täyttä kultaa.

Bayonetta ei ole perusasetelmaltaan maailmaa mullistava. Se on toimintapelien tapaan varsin suoraviivainen seikkailu, jossa edetään taistelusta toiseen ja katsotaan välillä välipätkiä. Ympäristöistä löytyy jonkin verran piilotettuja arkkuja ja muuta löydettävää sekä pieniä puzzlenpoikasia, mutta pääpaino on kuitenkin erinomaisesti toteutetulla toiminnalla.

Bayonettan taistelut tuntuvat niin vapailta. Siinä on paljon ennalta asetettuja liikeyhdistelmiä, joita pystyy yhdistelemään mitä moninaisimmilla tavoilla. Aluksi pelaajasta saattaa olla pihalla tekemisistään, vaikka toiminta näyttääkin oikein hienolta. Kun taistelusysteemiin pääsee sisälle, alkaa tehdä täysin vaistonvaraisesti monia asioita. Pelaaminen ei tunnu niinkään muutamien kombojen toistamiselta, vaan täysin omien liikesarjojen luomiselta.

Tätä monipuolisuutta lisää asevalikoima, joka ei sisällä ainoastaan erilaisia tuliaseita, vaan myös ruoskia, katanoita ja nunchakuita. Kaikilla niillä on oma, erilainen käyttötarkoitus. Koska Bayonetta ei osaa torjua vihollisten hyökkäyksiä mitenkään ilman erästä lisäesinettä, on opittava seuraamaan vihollisten aikomuksia ja väistettävä iskuja oikea-aikaisesti. Näin aktivoidaan muutamaksi sekunniksi Witch Time -hidastus, mikä on usein elintärkeää vihollisten voittamisen kannalta.

Niin paljon kuin Bayonettassa onkin omaa, siihen on otettu parhaita paloja kilpailijoista ja Kamiyan aikaisemmista peleistä, tietysti muokaten ideoita Bayonettan maailmaan. Tyyliltään peli muistuttaa tietenkin eniten Kamiyan omaa Devil May Cry'tä, mutta siitä huomaa myös Kamiyan arvostuksen God of War -sarjaa kohtaan.

Bayonetta on sanalla sanottuna eeppinen toimintapeli. Se jättää jopa God of Warit jälkeensä. Se myös kopioi God of Warista tutut lyhyet ja tappavat QTE-liikkeet, joissa pelaajan on painettava ruudulla näkyviä nappeja. Bayonettassa ne on tosin sekoitettu huomattavasti paremmin osaksi toimintaa. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Bayonettan vihollisten aggressiivisuus muistuttaa usein enemmän Ninja Gaidenin armottomia ninjavastuksia kuin Devil May Cry'n joskus turhankin passiivisia heittosäkkejä.

Bayonetta ottaa mallia myös God of Warin noudattamasta helposti lähestyttävän pelin filosofiasta. Ei tarvitse olla toimintapeliguru, jotta sen pelaaminen alkaa sujua. Witch Timen mukana tuoma uhkarohkeuteen ja hyökkäävään pelityyliin kannustaminen palkitsee hyvät pelaajat, mutta taistelusysteemi ei vaadi kymmenen vuoden kokemusta, jotta taistelemisesta ja itse pelistä voisi nauttia. Bayonettasta on muutenkin vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Se on yhtä iloa alusta loppuun saakka.

Sega, Sega, Sega...

PS3-versiota häiritsevät harmillisesti tekniset ongelmat. Platinum Games on suhteellisen pienenä kehittäjänä kyennyt keskittymään vain Xbox 360 -version tekemiseen. PS3-versio sen sijaan jätettiin Segan omien tiimien harteille. PS3:lla ruudunpäivitys pysyy suurimman osan ajasta siedettävällä tasolla, mutta muutamissa yksittäisissä kohdissa hidastelu on pahempaa.

Ruudunpäivitystä ärsyttävämpää on PS3-version latailu valikoita aukaistessa ja selatessa. Latausajat eivät ole kuin parin kolmen sekunnin mittaisia, mutta niitä joka välissä. Kenttien lataaminen kestää pidempään, mutta onneksi lataustaukojen aikana voi sentään harjoitella liikkeitään. Enemmän kuin kerran tulee kuitenkin mieleen, että Bayonettan PS3-versio olisi hyötynyt kiintolevylle asennusmahdollisuudesta.

Vaikka PS3-versio näyttää kaikin puolin huonommalta kuin Xbox 360 -versio, se kuulostaa aivan yhtä hyvältä. Taisteluja säestetään svengaavilla soundeilla, jotka tuovat taisteluihin oman Bayonettan henkeen täydellisesti sopivan lisänsä. Toisaalta musiikitkin jakavat varmasti mielipiteitä. Monet toivoisivat varmasti Devil May Cry'n tyylistä hevi-painoitteisempaa soundtrackia Bayonettan kevyemmän tarjonnan sijaan, mutta se ei yksinkertaisesti sopisi pelin tunnelmaan.

New Queen on the block

Bayonetta on jos ei nyt ihan täydellinen niin todella lähellä täydellistä 3D-toimintapeliä. Sen taistelusysteemi on syvällinen ja sulava, kenttäsuunnittelu monin paikoin nerokasta ja pelaajan naaman eteen heitetään koko ajan jotain uutta ja uskomatonta. Pelissä ei ole mitään suuria perusteellisia vikoja, vain muutamia yksittäisiä kohtia, joiden toteutus ei yllä muun kokonaisuuden tasolle. Palkintosysteemin, parin avattavan vaikeustason ja runsaan kerättävän tavaravalikoiman ansiosta siitä löytyy valtavasti uudelleenpelattavuusarvoa etenkin niille pelaajille, jotka eivät halua tyytyä kenttien lopussa saataviin pronssisiin ja kivisiin patsaisiin.

Bayonetta osoittaa kuinka paljon japanilaiset pelinkehittäjät ovat länsimaalaisia kehittäjiä edellä toimintagenren suhteen. Se on monipuolinen ja haastava peli, mutta se ei koskaan unohda sitä tärkeintä seikkaa, eli hauskan kokemuksen tarjoamista. PS3-version haittana ovat tekniset ongelmat. Niiden takia sekä PS3:n että Xbox 360:n omistavien kannattaa ostaa Bayonettan Xbox 360 -versio, mutta ongelmat eivät ole niin vakavia että PS3-versio olisi pelikelvoton. Omistipa minkä konsolin tahansa, jokaisen toimintapelien fanin tulisi kokea Bayonetta. Se ei välttämättä vetoa tyylinsä takia kaikkiin, mikä on harmi, sillä tämän parempaa toimintapeliä saa tuskin pelata pitkään aikaan.
 

Petteri Kaakinen