23.12.2011 16:32

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Markkinat ovat räiskintäpelejä pullollaan, mutta kamppailu genren kuninkuudesta kulminoituu Call of Duty - ja Battlefield -sarjojen väliseen yhteenottoon. Tänä talvena kukkulan kuninkaaksi halajaa Battlefield 3.

Dicen uutukaista onkin odotettu joidenkin mielissä jopa räiskintäpelikentän uutena messiaana. Paineet ovat kovat, mutta ruotsalaispoppoo on tunnettu taidoistaan. Tämä näkyy myös uudessa Battlefieldissä.

Battlefield 3:n piti olla ensisijaisesti PC-peli. Jossain vaiheessa kehityskaarta fokus siirrettiin kuitenkin konsoleille. Tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että PC:llä Battlefield näyttää järjettömän hyvältä. Mutta eipä jää tästä kauas konsoliversiokaan.

Tunnelmallista latteutta

Dicen räiskeet ovat perinteisesti keskittyneet moninpeliin. Spinoff-sarja Bad Company esitteli viihdyttävän mutta ongelmallisen yksinpelin. Battlefield 3 yrittää samaa, jos ei muuten niin vastauksena Call of Duty -sarjan elokuvamaiselle menolle, mutta jälki ei aivan vakuuta.

Visuaalisuus ei ole ongelma. Se, minkä konsoli-Battlefield ehkä häviää tehossa ja tarkkuudessa PC-versiolle se korvaa erinomaisella efektien käytöllä. Öinen kaupunkimaisema, sade, valojuovaluodit ja räjähdykset luovat tunnelman, joka vetää mukaansa.

Vikaa ei löydy myöskään äänimaailmasta, joka vetää mukaansa sodan keskelle. Luodit vinkuvat ja lähelle osuvat laukaukset kuulostavat aidosti pelottavalta. Pelaaja tuntee olevansa keskellä tulitaistelua. Paniikki on välillä lähes aitoa.

Se, missä Battlefield 3 ajaa metsään on skriptaus. Lajityyppiin kuuluu suorastaan sisäänrakennettuna huiman elokuvamaisten tilanteiden tarjoileminen liukuhihnalta. Suuria tapahtumia, juonenkäänteitä ja yllätyksiä. Näitä odotetaan ja näitä myös yritetään esittää, mutta lopputulos jää pannukakuksi.

Ne kaivatut käänteet ovat joko ennalta-arvattavia, laimeita tai mielikuvituksettomia. Sen sijaan pelaaja huomaa aivan liian usein taistelevansa loputonta vihollislaumaa vastaan kapeassa putkessa ilman mahdollisuutta aitoon taktikointiin. Turhautuminen on ihastumista paljon yleisempi tunnereaktio.

Yhteistyöhaasteissa on jo hieman enemmän ajatusta. Kahdelle pelaajalle tarkoitetut kentät alkavat tylsästä puolustustehtävästä, mutta kuuden koitoksen joukosta löytyy myös tiukempaa yhteistyötä vaativia helmiä. Lisäksi yhteistyötehtävien pelaamisesta palkitaan moninpelissä käytettävillä aseilla. Harmi, ettei pelaaminen jaetulla ruudulla ole mahdollista.

Vanha tuttu Battlefield

Onneksi moninpeli on toista maata. Pelikokemus on suorastaan hämmentävän lähellä tuttua Battlefield: Bad Company 2:sta. Pelimuodotkin ovat Bad Companystä tuttuja. Kuolonottelu on aivan yhtä tylsää kuin ennenkin, mutta syystä tai toisesta sillekin löytyy pelaajia.

Pelisarjalle tunnusomainen conquest on ennallaan. Molemmilla joukkueilla on käytössään rajattu määrä elämiä. Jokainen kuolema vie tililtä yhden pisteen, mutta voittoon on toinenkin, tärkeämpi tie. Jos toinen joukkue pitää hallussaan yli puolta kentältä löytyvistä kontrollipisteistä, vähenee vastapuolen elämien määrä tasaisesti. Matsit pyörivätkin tiukasti kontrollipisteiden valtaamisen ja puolustamisen ympärillä.

Oma suosikkini rush puolestaan keskittyy aina kahden kohteen tuhoamiseen. Jos hyökkääjät onnistuvat tavoitteessaan ennen kuin heidän joukkonsa ehtyvät, etenee tilanne uudelle alueella ja taistelu jatkuu. Tämäkin pelimuoto on tuttu jo Bad Company 2:sta.

Vaikka pelikokemus onkin pysynyt tutunoloisena, tekevät uudet kartat siitä jälleen tuoreen tuntuista. Kentät ovat kompromisseja PC:n suuremman pelaajamäärän ja konsoleiden rajoittuneempien porukoiden välillä. Pääosan aikaa keskitie on hyvä valinta. Konsolisteilla ei tule toista ihmistä ikävä, mutta täysikokoisella palvelimella sotiva PC-mies voi kokea ruuhkan tuntua.

Erilaisia ympäristöjä hyödynnetään mukavasti ja onpa mukaan mahtunut muutama erikoisempikin kikka. Esimerkiksi erään rush-kentän laskuvarjohyppyosio on varsin kiinnostava ajatus. Pelimuoto on selvästi parantunut kypsyessään, nyt kentät tarjoavat entistä monipuolisempaa näkemystä hyökkäämisestä ja puolustamisesta.

Syystä tai toisesta Battlefieldeille tyypillinen paikkojen hajoaminen ei tunnu nousevan aivan yhtä oleelliseen osaan kuin Bad Company 2:ssa. Sen sijaan ajoneuvoille on varattu näkyvä rooli. Valikoima on sopivan kattava. Osaavissa käsissä tankit ja helikopterit kylvävät hirmuista tuhoa. Yhtä usein ne pääsevät koomisen kevennyksen rooliin. Jos kuskilla ei ole homma täysin hanskassa, on jälki usein väärällä tavalla hirmuista ja samalla hirmuisen hauskaa.

Nykypeleille tyypillinen kokemuspistejärjestelmä motivoi jatkamaan taistelukentällä tunnista toiseen. Avattavaa ja ansaittavaa riittää hirmuiset määrät. Kaikki mitalit keräävä käyttää pelin parissa väkisin satoja tunteja. Vähempäänkin tyytyvä viihtyy todennäköisesti koko rahan edestä.

Epätasainen voittaja

Suurella hypellä markkinoitu Battlefield 3 ei lunasta aivan täysin siihen kohdistuneita odotuksia. Merkittävin syy tähän on kovasti mainostettu yksinpelikampanja, joka osoittautuu pettymykseksi. Jos jotain mainostetaan, sen on syytä olla myös hyvä.

Sen sijaan siinä, minkä Battlefield-sarja on ennenkin tehnyt hyvin se loistaa myös tällä kertaa. Moninpeli on tunnelmallista, vauhdikasta ja jännittävää viihdettä, jossa tapahtuu jatkuvasti huikeita asioita. Jokaisesta taistelusta jää jotain kerrottavaa ja jälkikäteen naureskeltavaa.

Syksyn megaräiskinnöistä Battlefield onkin se monipuolisempi ja sitä kautta mielenkiintoisempi tapaus. Viihdyttävää yksinpeliä etsivän kannattaa kiertää se suosiolla kaukaa, mutta verkossa viihtyvä voi tuskin mennä kovin pahasti metsään ostaessaan DICE:n räiskintäsarjan uutukaisen.

Juho Anttila