11.08.2010 23:48

MicMacs

Hulvaton tarina luotipäisestä pasifistista, Bazilista, joka yhdessä värikkään ryhmänsä kanssa aloittaa operaation kahden suuren asetehtaan tuhoamiseksi. Onko romumetalli maamiinoja arvokkaampaa? Mahtuuko nainen jääkaappiin? Juopuuko vohveleista? Vastaukset näihin sekä kehotuksen elää hetkessä tarjoaa tämä herttainen elokuva Amélien tuottajilta.

Ameliella pankin räjäyttäneen Jean-Pierre Jeunetin edellisestä elokuvasta on jo viisi vuotta. Se on pitkä aika odottaa uutta kattausta visuaaliselta mestarilta, mutta aina se kannattaa. Koko sopan takana on jälleen kerran vakava aihe, jonka Jeunet ja hänen käsikirjoittajaparinsa Guillaume Laurant on verhonnut upeasti komedian kaapuun. Laurantin kirjoittama dialogi rönsyilee mielen sopukoissa villisti, mutta jämäkästi. Kuulan kalloonsa saaneen Bazilin (Dany Boon) päässä heittää aina silloin tällöin, ja sen Jeunet ja Guillaume täyttää historian merkkihenkilöillä ja muulla ylenpalttisella trivia-tiedolla. Välillä parivaljakon hengentuotos on jopa hengästyttävää sorttia, mutta kun rytmiin päästään, siitä ei juuri pois halua hypätä.

MicMacs on itse asiassa kostotarina, jonka juuret ovat syvällä Marokossa tapahtuneessa onnettomuudessa: eräs sotilas kuolee purkaessaan maamiinaa. Koston siemen saa jatkoa videoliikkeessä töissä olevan Bazilin saadessa vahingossa kuulan kalloonsa. Sairaalasta päästyään koditon Bazil hengailee pitkin katuja, kunnes ajautuu kaatopaikalla asustelevien kodittomien hoiviin. Eräänä päivänä, kävellessään kahden pilvenpiirtäjän ohi Bazil löytää sattumalta yhteyden isänsä kuoleman, oman onnettomuutensa ja kahden kilpailevan asetehtailijan välillä. Hän päättää kostaa isänsä kuoleman ja oman onnettoman kohtalonsa asetehtailijoille. Hiljalleen Bazilin ja hänen uusien ystäviensä nerokas kudelma alkaa tuottaa tulosta, johon ei tarvita edes amerikkalaistyylistä paukuttelua.

MicMacin henkilögalleria on jälleen kerran riemastuttava sekasoppa erilaisia hahmoja, ja mikä parasta, Jeunet osaa antaa jokaiselle oman tilansa. Bazilin henkilökohtaisesta vendettasta tulee koko yhteisön kokoonkursima operaatio, jossa vain mielikuvitus on rajana. Väkivaltaakin löytyy, mutta vain sen verran kuin juonen käänteet sitä välttämättä tarvitsevat. Tarinan ja hahmojen lisäksi katsoja voi ihailla Jeunetin edellisistä elokuvista tuttua visuaalista ilotulitusta, jossa koko väripaletin sävyt pulppuavat ympäriinsä valtoimenaan. Parasta MicMacissa on kuitenkin verhoilu: vakava asia on puettu riemastuttavan komedian kuosiin. Syvällä teeman sisällä Jeunet kritisoi kuoleman kauppiaita, joille tuntuu olevan ihan sama kuka, missä ja miten tapetaan heidän valmistamillaan aseilla. Loppukohtauksessa tehtailijat de Fenouillet (Andre Dussollier) ja Marconi (Nicolas Marie) joutuvat tunnustamaan oman syntistä koko YouTube -aikakauden edessä. Pasifistit kiittävät Jeunetia vielä pitkään näinkin veikeästä kritiikistä.

Pisteet: ****
Teksti: Jaakko Jäntti
Kuvat: Sony Pictures Classics

MicMacs (MicMacs)
Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet
Käsikirjoitus:Jean-Pierre Jeunet & Guillaume Laurant
Levittäjä: Scanbox
Pääosissa: Dany Boon, Andre Dussollier, Julie Ferrier, Dominque Pinon, Nicholas Marie
Kesto: 1h 46min
Ensi-ilta: 13.08.2010